perjantai 10. heinäkuuta 2015

Konevitsalainen ikoni - ja jälleen museokortteilua

Tänään on Jumalansynnyttäjän juhla Konevitsan ikonin kunniaksi. Konevitsalainen Jumalanäiti on minulle läheinen ikoni. Olin talkoolaisena Konevitsan luostarissa Laatokalla 1996 ja siitä lähti varsinaisesti tieni ortodoksiseen kirkkoon, vaikka olin jo lukioaikoina ottanut ensimmäiset askeleet sitä kohti. Kerran sitten mainitsin jossain kirkon nettikeskustelussa, että minulla on vain painokuvaikoneita, käsinmaalattuihin ei ole varaa, mutta rukouksellisessa mielessä painokuvatkin ovat minulle tärkeitä. Eräs minulle ihan tuntematon ikonimaalari kirjoitti sitten, että hän maalaa minulle ikonin pohjalaudan hinnalla. Voi onnea! Pyysin häntä maalaamaan Konevitsan Jumalanäidin ikonin. Siitä tuli kotialttarini pääikoni. En voi muuta kuin olla kiitollinen tästä upeasta ikonilahjasta! Muistelen tänään myös ikonini maalaajaa. Kiitos!

Konevitsalaisen ikonin erityispiirteitä ovat Jumalanäidin sininen viitta ja pieni kyyhkynen, joka on Jeesus-lapsen kädellä.
Muita miettehiä. Museokorttia on taas käytetty. Alunperin ajattelin mennä tänään Suomenlinnan Lelumuseoon, mutta sateinen sää sai minut jäämään mantereelle. Menin sitten Designmuseoon. Se oli  ehkä pieni pettymys, täytyy tunnustaa. Pidin kyllä kovasti kokoelmanäyttelystä, joka esitteli suomalaista muotoilua 1800-luvun lopulta alkaen. Se olisi saanut olla vieläkin laajempi. Eniten kiehtoivat lasiesineet. Lasi materiaalina on vain jotain niin kaunista. Haluaisinkin mennä taas Riihimäen Lasimuseoon jossain vaiheessa, viimeksi kävin siellä 90-luvulla. Designmuseossa oli myös pienehkö Tapio Wirkkala -näyttely – taas olisin toivonut enemmänkin nähtävää.

Museon yläkerrassa oli esillä Suomimuodin antologia, jossa oli joitakin hymyilyttävän hauskoja asuja. Muoti ei vaan ehkä ole se minun omin juttuni. Mutta nostalgiaryöps tuli siinä vaiheessa, kun bongasin Club A by Torstain värikkään hiihtoasun 80-luvulta. Minulla oli vastaava silloin aikoinaan. Muistan miten järistyttävää oli, kun muotiin tulivat kirkkaat puhtaat värit ruskean ja sinapinkeltaisen jälkeen. Minä sain lapsena vaatteet useimmiten kierrätettyinä isosiskolta, mutta Club A -toppa-asu oli ihan uutena kaupasta ostettu, minua varten. Siksikin se on jäänyt mieleen. Ja tupsuinen ihana Husky-pipo! Kaivelin äsken kaikki vanhat valokuva-albumini läpi löytääkseni kuvan, jossa pukuni näyttäytyy Ylläksen hiihtolomamatkalla, mutta en löytänyt sitä. Pitää vielä ylistää museokorttia – se on siitäkin hyvä, että kaikkien museokokemusten ei tarvitsekaan olla järisyttäviä. Ei harmita, että "tästäkin joutui maksamaan", kun kortti on kerran ostettuna tavallaan vapaalippuna moniin moniin museoihin.


Sitten vielä viherkasveista. Tomaatit lähtivät takaisin siskolaan täältä kesälomahoidosta. Vaihdoin rakkaat mehikasvini, rahapuun ja aloe veran, isompiin ruukkuihin ja uusiin multiin. Mehikasvit pitävät kyllä pienistä ruukuista, mutta nyt oli vaihdon aika. Rahapuun juuripaakku oli koppurainen ja ihan täynnä juuria. Aloe veran ruukku ei pysynyt edes pystyssä kasvin painon takia. Aika hyvävoimainen ja uutta kasvua puskeva tuo aloe, jonka pelastin Lidlin poistolaarista.

10 kommenttia:

  1. Siunattu tuo maalari joka maalasi siulle upean Konevitsalaisen.

    VastaaPoista
  2. Tuo Konevitsan Jumalan äiti on kaunis ikoni. Meillä on yksi pieni käsin maalattu ikoni, mutta en muista nyt sen nimeä. Vaikka en ortodoksi olekaan, niin minusta ne ovat niin kauniita. Joku voisi loukaantua, koska meillä on Vatikaanista ostettu krusifiksi ja sen alla se ikoni ja alla vielä roikkuu rukousnauha, mutta meille ne ovat tärkeitä esineitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun mielestäni ei ole mitään syytä loukkaantua. :) Mullakin on rukousnauha, mutta se on ortodoksisen perinteen mukaan tehty eli solmeiltu mustasta langasta.

      Poista
  3. Ikonit ovat upeita, minäkin omistan yhden oikein kauniin.

    Hih voihan kasariaika ja ne neonväriset vaatteet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oliko pastellisävyt ensin muodissa ja sitten neonvärit? Oi niitä aikoja... :D

      Poista
  4. Onpa upea ele ja kaunis lahja! Todella taidokasta maalausjälkeä, vaikka kuten sanoit, rukouksen kannalta ei ole oleellista onko ikoni maalattu vai painokuva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuon ikonini maalari onkin ikonimaalauksen opettaja, taitava on!

      Poista