tiistai 30. kesäkuuta 2015

Kissojakin kiinnostaa...

Pikkusiukku toi lastensa istuttamat tomaatintaimet tätilään kesälomahoitoon. Huh, aikamoinen vastuutehtävä pitää tomskut viikon ajan hengissä. Blythe-merkkinen puutarhatonttu kävi parvekkeella valvoskelemassa viljelyksiä. 


Ajattelin muuten tehdä siskontytölle korusetin, kunhan saan hommattua magneettilukkoja. Ovat käsittääkseni turvallisia lasten käytössä – avautuvat helposti, jos kaulanauha takertuu jonnekin kiinni. Sellainen koru voi kyllä helposti hävitäkin lapselta, mutta eipä ainakaan ole kuristumisvaaraa.



Pitää kirjoittaa vähän kissa-asiaa. Sylvi kävi tosiaan kuukausi sitten rokotuksissa ja pyysin tsekkaamaan varmuuden vuoksi samalla myös korvat. Vasemman korvan mikroskooppinäytteessä oli jonkin verran hiivoja, mutta ei näkynyt tulehdusta vielä. Kissa sai Anivox-korvahuuhdetta ja sillä olen nyt lotrannut Sylvin vasenta korvaa. Äsken kävin kotikadun eläinlääkäriasemalla tilittämässä huoltani – korvasta nousee huikea määrä törkyä joka puhdistuskerralla. Ajattelin, että taas pitää varata lääkäriaika ja ehkä siirtyä siihen allergiaruokavalioon... mutta eläintenhoitajan mukaan voidaan vielä jatkaa näin, korvaa puhdistamalla, ja varata aika vasta sitten jos ja kun selvä tulehdus iskee päälle. Huh. Kukkaroni kiittää, ja Sylvi, joka kammoaa eläinlääkärireissuja ja kantokoppaan laittamista.

Vanha kuva Sylvistä. Katti ei ollut tänään ollenkaan kuvauksellisen näköinen. Yrmisteli vain kameralle.

maanantai 29. kesäkuuta 2015

Muodin edelläkävijä


Meikäläinen on kuulkaas oikea trendsetteri. Aikuisten värityskirjat ovat nyt lyöneet Suomessakin itsensä läpi. Jonkinlaista väritysbuumia on aistittavissa. Ja mikäs siinä, mukavaa puuhaa. Itse löysin värittämisen riemun 2010 muinaisessa työpaikassani, jossa värityskuvia oli käytössä. Kotona googlasin hakusanoilla "printable coloring pages" ja tulostin kuvia omaankin käyttöön. Sitten löysin Adlibriksestä värityskirjat. Niiden haastavampien, aikuisille sopivien kirjojen löytäminen vaati vähän työtä, mutta taas ruutuun hakusanat "mandala coloring book" tai "geometric coloring book" ja johan löytyi mieleistä väritettävää. Nyt Adlibris on koonnut yhdelle sivulle kattauksen aikuisille sopivista värityskirjoista. Hyvä hyvä.

Menneen Pride-viikon tunnelmissa eksyin pitkästä aikaa HeSetan sivuille ja huomasin, että kevätkauden ajan on järjestön tiloissa kokoontunut aseksuaalien ryhmä. Edistystä! Kovin nikotellen on sateenkaaripiireissä nimittäin aiemmin suhtauduttu aseksuaalisuuteen. Tässä on hyvä kirjoitus aseksuaalisuudesta HeSetan sivuilla. Lue ja valistu!

Vielä sananen stressistä. Sitä nimittäin on täällä runsaasti tarjolla, kuka haluaa? Deadlinet painaa päälle, yhdistystoiminnassa olen yhtäkkiä vastuunkantajana kaulaani myöten ja kaikennäköistä muutakin pienempää ja suurempaa stressitekijää riittää. Kissan jatkuvasti vaivaavat korvat mukaanlukien. Valvoskelen öitä ja angstaan. Olen purkanut stressiä paitsi värittämällä, myös kuuntelemalla musiikkia (melko harvinaista minulle) ja tänään tehokuuraamalla kotia. Yllättävää kyllä tiskaaminen, imuroiminen ja kylppärin kaakeleitten hinkuttaminen loivat hitusen toiveikkaamman olon. I can do this! Yksi asia kerrallaan. 

lauantai 27. kesäkuuta 2015

Raportti lukumaratonilta

Osallistuin Hyllytontun höpinöiden järjestämään Blogistanian kesälukumaratoniin. Tarkoituksena oli pyhittää 24 tuntia lukemiselle mahdollisimman tarkoin. Aloitin eilen klo 11 ja päätin urakan tänä aamuna klo 11. Kirjabloggarit näyttivät paneutuvan hommaan oikein tosissaan – itselleni tuli monenlaista estettä kirjaan syventymiseen, mutta jotain sain kuitenkin luettua. Lukupaikat vaihtelivat. Enimmäkseen istuin tässä lempikirjahyllyni eteen sijoitetussa nojatuolissa. Pepsi Max varmisti hereilläpysymisen – piristeet olivat tällä maratonilla sallittuja. Välillä luin työpöydän ääressä, välillä bussissa, sitten lääkärin odotustiloissa. Kaksi kertaa piti ravata kaupassa ja käydä virastoasioilla, joten taukoja lukemiseen tuli väistämättä.


Ensimmäisenä tartuin Tommi Kinnusen romaaniin Neljäntienristeys. Olin napannut kirjan kirjaston äsken palautettujen opusten hyllystä. Olin ehtinyt lukea kirjaa jo joitakin sivuja ennen maratonin alkamista ja maratonilla luin kirjan loppuun. Olin välttynyt lähes kokonaan kaikilta kirjaa koskevilta kritiikeiltä ja blogipostauksilta, ainostaan tiesin, että sitä oli kehuttu kovasti. Minä pidin kirjan rakenteesta, jossa näkökulma vaihtuu neljä kertaa. Kun olin saanut romaanin loppuun, täytyi pitää pieni hengähdystauko ennen siirtymistä seuraavaan maailmaan. Luin hitaasti muutaman sivun skeemaigumeni Johanneksen kirjeitä Ina Collianderille. Hengellistä ravintoa ei voi oikein ahmia, pitää lukea ajatuksen kanssa ja vähän kerrallaan.

Valitettavasti valvomisesta kirjan kanssa ei tullut mitään, vaan kuukahdin ja nukuin pitkät yöunet varsin sikeästi. Aamulla huomasin, että lukuaikaa on enää tunti. Otin hyppysiini Indrek Harglan kauhutrilogian kakkososan: Süvahavva – Teine suvi. Ykkösosan luin keväällä, ja se palautti uskoni kauhukirjallisuuteen. Aiemmin lukemani kyseisen genren kirjat ovat lähinnä huvittaneet ja pitkästyttäneet minua. Süvahavva on kuitenkin hyvää kauhuviihdettä. Ainakin ykkösosassa tapahtuu koko ajan jotain, myös nuoren päähenkilön Arnikan kuvaaminen miellyttää minua. Arnika on rohkea ja vähän nokkava teinityttö, jolle on langennut osaksi suuri tehtävä... Süvahavva kakkosta ehdin lukea vain muutaman kymmenen sivua ennen kuin maratonin aika loppui. Kellon tullessa yksitoista alkoi sopivasti kaatosade ja kesäinen ukkonen jyristi minulle aplodit.


Yhteenvetona sanotaan, että tulipa kokeiltua, ehkä joskus vielä uudestaan? Keskittymiskyvyttömälle ja hitaalle lukijalle tämä oli melkoinen haaste. Tässä vielä melko niukaksi jääneet sivumäärät kirjoista, joita vuorokauden aikana luin.

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys - 297 sivua.
Skeemaigumeni Johannes: Kirjeitä Innalle - 28 sivua.
Indrek Hargla: Süvahavva. Teine suvi - 44 sivua.

Yhteensä 369 sivua.


Kirjakaapin kummituksen kirjankansibingosta sain maratonkirja Neljäntienristeyksellä ruksittua kohdan "monta henkilöä".

Instagramissa (@liioliinkuvat), linkki tuossa oikeassa sivupalkissa, on lisää kuvamateriaalia maratontaipaleeltani. Hip hei, nyt taidan jatkaa Süvahavvan lukemista. Kiva lukea viroksi taas.

torstai 25. kesäkuuta 2015

Pikkuruinen Siili

Kävin eilen ystäväni kanssa Puu-Käpylään juuri avatussa kesäkahvila Siilissä. Emme ole kumpikaan paikallisia asukkaita – ystäväni tuli Malmilta, minä Lauttasaaresta. Uutinen kahvilan aukeamisesta houkutteli meidät pienelle ratikkaretkelle pois ihan niiltä tutuimmilta reiteiltä. Sade saatteli meidät perille, sukat tennareissa litisten oli mukava päästä sisätiloihin istumaan. Tunnelma oli tiivis – harmaan puutalon kivijalassa oleva kahvila on pikkuruinen – mutta lämmin ja letkeä. Aurinkoisella säällä kahvila laajenee pihamaan terassille. 

Itse tilasin mustan teen, se oli haudutettua ja sopivan kuumaa. Plussaa siitä, ettei pussiteetä näyttänyt olevan edes tarjolla. Korvattomien kuppien muotoilu oli mukavan pehmeä, samaa sarjaa olivat kukkamaljakotkin.



Kahvilan seinällä oli pikkuhyllyillä hauskoja ja värikkäitä puisia taideteoksia, olivat myynissäkin. Näiden leikkisien esineiden suunnittelija on Company (Aamu Song & Johan Olin). Kuusiosainen sipulimaatuska jäi varsinkin kummittelemaan mieleeni... houkutuksia!



Sateen tauottua ja kuppien tyhjennyttyä lähdimme kotimatkalle. Aurinkokin alkoi paistaa. 


Kahvila Siilin löytää osoitteesta Ilmattarentie 8, ja se on auki elokuun loppuun saakka (ma-la 11-18, su 11-15).

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Treenaamista maratonille... lukumaratonille

Piti jo eilen kirjoitella kirja-asiasta, mutta sainkin opuksen vasta tänään loppuun. Ostin ihan ikiomaksi Tove Janssonin pokkarisetin, jossa on neljä Janssonin aikuisten kirjaa. Ei siis muumeja. Lukioikäisenä Janssonin kirja Reilua peliä oli mielestäni ihan yli kaiken. Se minulla olikin jo ennestään hyllyssä. Pokkarisetistä luin ensimmäiseksi Kesäkirjan. Lyhyehkö, ihana kertomus isoäidin ja pienen tytön suhteesta, miljöönä kesäinen ulkosaaristo. On siellä saarella tytön isäkin, mutta hän syventyy aina töihinsä ja jää kirjassa vain sivuhenkilöksi. Jansson kuvaa upeasti merta, ja varsinkin luku Sophian myrsky nousi suosikikseni. Tai tämä sukeltamisen kuvaus kirjan ensilehdillä: "Pitää hellittää kaikesta, ottaa vauhtia ja sitten vain sukeltaa. Levien hipaisu tuntuu pitkin sääriä, ne ovat ruskeita ja vesi on kirkasta, ylempänä se vaalenee, ja siinä on kuplia. Sitten pitää vain liukua. Olla hengittämättä ja liukua, ja kääntyä ja kohota, tai antaa itsensä kohota. Ja sitten hengitetään ulos. Ja kellutaan. Ei muuta kuin kellutaan."



Tällä kirjalla ruksaan Kirjakaapin kummituksen kirjankansibingosta kohdan piirroskuva. Aiemmat ruksit ovat tulleet kirjoista Kristiina Ehin: Paleontoloogi päevaraamat (lapsi), Kai Aareleid: Vene veri (mustavalkoinen) ja Mikael Brygger: Tuuliatlas (kasvi).


Voisi puoliksi leikillään sanoa, että täällä valmistaudutaan maratonille. Hyllytonttu järjestää Blogistanian kesälukumaratonin ensi perjantaina. Ideana on käyttää vuorokausi (24 h) mahdollisimman tarkoin lukemiseen. Huh! Olen keskittymiskyvytön lukija, joten katsotaan, miten monta tuntia ja sivua loppujen lopuksi saan luettua. Mutta yllytyshulluna lähden toki mukaan. Lämmittelen täällä jo, mitenkäs muuten kuin lukemalla! Tankkaus pitää tietysti myös muistaa. Mietin jo kirjoja, joita voisin lukea maratonilla: ehkä virolaisen kauhuromaanin kakkososa, jonka saanen kirjastosta maanantaina tai tiistaina. Vai Tommi Kinnusen Neljäntienristeys, joka myös on lainassa kirjastosta? Vai jotain ihan muuta?

perjantai 19. kesäkuuta 2015

Kokkoa katsomassa

Tylsimyksen juhannusaatto. Kävin kotisaaren kalliorannassa mökkiläisten kokkoa ihailemassa. Paikalla oli muutama muukin. Tungos ja kylmyys - olisin kaivannut kipeästi hanskoja - ajoivat minut varsin nopeasti kotimatkalle. Olen asunut saarella kaksikymmentä vuotta, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun kävin paikallisella kokolla. Lapsena oltiin aina mökkipaikan juhannusjuhlissa, siellä oli tikanheittoa, arpajaiset ja muurinpohjalettuja. Humppatanssit myös lopuksi metsästysmajalla. Teininä piti istua myrtsin näköisenä perimmäisessä nurkassa, ettei olisi tullut haetuksi tanssiin. Sehän olisi ollut kauhistus!

Mietin tässä leikilläni, mahtaako sananjalka kukkia tänä yönä vai vasta "oikeana" juhannuksena, ensi tiistai-keskiviikkoyönä? Virossa juhannus on vielä vanhalla paikallaan, ottakaa huomioon, jos olette ensi viikolla sattumalta matkaamassa lahden taakse lomailemaan. Lapsena muuten etsittiin sitä sananjalan kukkaa, samoin kerättiin seitsemää kukkaa tyynyn alle. En muista ilmestyikö sulho unessa - tuskin, koska olen sinkku edelleen.



Kotona rappukäytävässä oli vastassa ihanat tuoksut: lettuja ja jotain sipulikäristystä. Ei valitettavasti tulleet tuoksut meiltä. Tämä tylsimys ottaa nyt kirjan käteen ja painuu yöpuulle. Huomenna blogissa on hieman kirjallista asiaa. Taianomaista juhannusta kaikille, kaikesta huolimatta!

12 kuukauden valokuvaprojekti päättyi

Sain tänään päätökseen vuoden kestäneen kuvaprojektini. Valokuvasin kauppamatkani varrella olevaa puistokoivikkoa, yhden kuvan kerran kuussa. Aloitin viime vuoden heinäkuussa ja tänään otin viimeisen, kesäkuun kuvan. Olen iloinen, että kärsivällisyyteni riitti näinkin pitkään projektiin. Kuva kerran kuussa oli sopiva tahti. En ottanut kuvaa tiettyyn aikaan kuusta enkä päivästä, en edes ihan samoilta jalansijoilta aina. Silti vuodenaikojen vaihtelun huomaa hyvin tästä kahdentoista kuvan sarjasta. Talvi oli valitettavan vähäluminen, senkin huomaa näistä kuvista. Onnistuin muuten tallentamaan ensilumisateen joulukuun kuvaan! Katsokaapa muuten myös, miten maa vaihtaa väriä eri kuissa: kesäkuun kuvassa ruoho on kirkkaanvihreää, heinäkuussa jo kellertäväksi kulottunutta. 

Jaoin kuvat sarjoihin vuodenajoittain. Ensimmäinen kuvasarja alkaa tässä maaliskuusta ja vihonviimeinen kuva on helmikuulta. Suosittelen itse kullekin kuvaavalle henkilölle tällaista projektia. Kannattaa valita kuvauspaikka läheltä omia tuttuja kulkureittejä. Samoin suosittelen, että paikassa olisi lehtipuita tai vesistöä - ne tuovat vuodenaikojen vaihtelun erityisen hyvin esille.

Kevät.

Kesä.

Syksy.

Talvi.

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Haipakkaa!

Hei, hengissä ollaan! Hirmuisen kiireinen viikko takana, mutta tuntuu mukavalta, että on ollut puuhaa. Ammatillisia meininkejä (kääntäjäseminaari) ja kaikennäköistä muuta menoa ja hoideltavaa asiaa. Blogi on jäänyt melkein hunningolle. Tajusin myös harvinaisen pian, etten voi jakaantua kahteen blogiin, rahkeet eivät vain riitä pitämään sekä tätä että lukupäiväkirjaa. Kirjalliset jorinat löytyvät siis jatkossakin täältä. 

Siksipä referoin jo kuopatun lukupäiväkirjan puolella julkaistun postauksen Kirjakroolista. Sehän oli jo 4.6. Kyseessä on helsinkiläiskirjailijoiden kaupungille eri pisteisiin levittäytyvä kirjallisuusfestari. Itse aloitin kirjallisen illan Otavan kirjakaupasta kuuntelemalla kuinka Laura Honkasalo luki otteen uudesta romaanistaan Perillä kello kuusi. Otavan kirjakaupassa oli kaikki -50% alennuksessa, joten houkutuksia riitti. Kiertelin kauppaa ja lopulta mukaan tarttui kaksi Poesian julkaisemaa kirjaa, Mikael Bryggerin ja Reetta Pekkasen kirjoittamat, kovasti kehutut runokokoelmat.

Otavalta poikkesin läheiseen Rikun kirjastoon palauttamaan lainakirjoja. En jäänyt kuuntelemaan Helena Saarikosken esitystä siellä, vaan pienen istuskelutauon jälkeen suuntasin Galleria Helsinki Contemporaryyn, jossa luettiin nonstoppina runoutta. Runot ovat kuitenkin se minun juttuni. Kuuntelin kolme esitystä. Marianna Kurtto luki kokoelmaansa Rottakuningas, se meni heti omalle lukulistalleni. Valitettevasti aluksi oli ongelmia äänentoiston kanssa, enkä kuullut ihan kaikkea. Tilassa oli ilmeisesti samaan aikaan näyttelyn avajaiset ja hilpeä puheensorina oli kova. Järjestäjät tekivät kuitenkin parhaansa, ja kuuluvuus parani loppua kohden.

Marianna Kurtto.

Olin ostanut juuri Mikael Bryggerin kokoelman Tuuliatlas Otavan kirjakaupasta, joten oli hauskaa kuunnella runoilijan esitystä seuraavaksi. Fanityttömäiseen (-tätimäiseen?) tapaan menin pyytämään Bryggeriltä nimmarin omaan kirjaani. Pidin kovasti tästä pienestä kirjasta, sekä ääneen luettuna että itse omassa kammiossa myöhemmin luettuna.

Mikael Brygger.

Kirjallisten ja käännösmeininkien lisäksi olen raivannut kotia – näyttää jo aika hyvältä! Katsokaas, mitä minun Lidlin poistolaarista pelastettu lääkealoeni työntää: pikkuista aloe veran poikasta. Myös siskolta saamani muratin pistokas on juurtunut hyvin ja kasvattaa uutta versoa. Keväällä hankituista viherkasveista pennimuori voi hyvin, mutta sulka-aralia on valitettavasti kuolemassa.


Sylvinkin kuulumisia vähän loppuun. Kävimme viime viikolla eläinlääkärissä ottamassa rokotukset. Pyysin katsomaan varmuuden vuoksi korvatkin, ja vasen, se aina huonommassa kunnossa oleva korva, oli täynnä töhnää. Nyt on huuhdottu korvaa ja sormet ristissä toivotaan, ettei pukkaa tulehdusta. Iloinen uutinen oli se, että Sylvi oli laihtunut 400 grammaa. Jojoileva kissa painoi viime vuonna 4,8 kg, kun Sypän ihannepaino olisi kuulemma 4 kg. Dieettiruokavalio kai sittenkin auttaa, hitaasti?

Mieluitenhan viihdyn makuuasennossa...

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Retki Kaakonkulmaan

Eiliselle retkelle Kaakonkulmaan sattui hyvä sää. Jopa niin aurinkoinen, että onnistuin näköjään käristymään auringossa. Vasta paluumatkalla alkoi ripsiä vettä. Kyseessä oli siis Helsingin yliopiston alumnien ekskursio arkeologian opetuskaivauksille Virolahden Meskäärttyyn. Mukana oli viitisenkymmentä henkeä ja matkaa tehtiin tilausajobussilla. Menomatkalla nautittiin lounas Haminan varuskuntakerholla, joka olikin hieno paikka. Kuvasin Haminan pyöreän kirkon, ja vasta myöhemmin tajusin, että sehän onkin ortodoksinen kirkko.


Opetuskaivauksilla Virolahdella oli saapuessamme työ täydessä käynnissä. Kivikautinen, poikkeuksellisen suurikokoinen asuinpaikka oli sijainnut aikoinaan korkealla niemellä, jota meri oli ympäröinyt kolmelta sivulta. Nyt meren paikalla on peltoa. Saimme tutustua pussitettuihin löytöihin, mm. piiesineisiin, poltettuihin eläimen luupaloihin ja keramiikkaan.


Meskäärtystä jatkoimme läheiselle muinaismuistolle. Tutkimattomat hautaröykkiöt ajoittuvat joko rauta- tai pronssikaudelle. 


Lopuksi menimme tutkimaan paljon uudempaa jäännettä menneisyydestä. Toisen maailmansodan aikainen Salpalinjan luola eli miehistön majoitustunneli oli pilkkopimeä ja varsin karu paikka. Taskulamppujen valossa metsään kätkeytyvään luolaan pystyi kuitenkin tutustumaan. Tunneli oli tarkoitettu kahdenkymmenen miehen majoittamista varten.



Tämä tässä on ilmeisesti oven sulkumekanismi?


Kiinnostava oli matka, ja kiva irtiotto arkisista kuvioista. Kiitos arkeologian oppiaineelle reissun järjestämisestä!

tiistai 2. kesäkuuta 2015

Karhu kamerassa ja kirjallinen sivuraide

Näin eilen karhun. Toki vain nettikamerassa, Alutagusen metsässä Virossa, mutta hauska sitä oli seurata parinkymmenen minuutin ajan. Karhu oli haaskalla, makoili ja mussutti, välillä heitti haaskan päälle laitetun levyn ilmaan. Aikamoista olisi törmätä tuollaiseen oikeasti metsässä. En ehkä haluaisi, paitsi kaukaa. Kuvakaappaus nallesta alla.


Pesin pyykkiä, kuivatin lakanat pihalla ennen sadetta. Ihana sukeltaa tänä iltana raikkaisiin lakanoihin. Muuten olen vain lukenut, kääntänyt ja taas lukenut. Niin ja pykäsin pystyyn kirjablogin. (EDIT. Ja deletoin sen. Hajaantukaa, ei mitään nähtävää.)  Olen siis taas kahden blogin loukussa, katsotaan mitä tästä tulee.

Niin ja sain kosiokirjeen. Luetko blogiani, A? Vastaan sinulle pian. Kirjeellä.