torstai 14. toukokuuta 2015

Elokuvissa

Kävin katsomassa tänään minulle suositellun Klaus Härön elokuvan Miekkailija. Erikoista ehkä, mutta edellisestä leffakäynnistäni oli kulunut noin... kaksikymmentä vuotta. Kyllä. En ole siis mikään elokuvien ylin ystävä, mutta tämä piti vain nähdä. Päivänäytös ja elokuvan aihepiiri ehkä vaikuttivat siihen, että olin esityksessä nuoremmasta päästä katsojajoukkoa. Oli kyllä koskettava draama, tykkäsin etenkin pääroolin esittäjästä ja kahdesta lapsipääosien esittäjästä myös. Elokuva sijoittuu Stalinin ajan Viroon - tai siis Neuvosto-Eestiin. Värimaailma oli elokuvassa nostalgisen pehmeä, miekkailukohtaukset olivat mukavaa silmänruokaa. Viron kieltä oli kiva kuulla. Tykkäsin! Kovasti! Siitäkin huolimatta, että arvasin juonenkäänteet etukäteen. Olin lukenut elokuvan synapsiksen Finnkinon sivuilta ja se paljasti ehkä sitten liikaakin? Kopioin tekstin siitä huolimatta tähän.

Nuori tuntematon mies, Endel, saapuu Haapsaluun 1950-luvun alussa. Hän on jättänyt taakseen Leningradin valtion urheiluyliopiston pakoillakseen Neuvostoliiton salaista poliisia. Haapsalussa hän saa viran opettajana ja alkaa vetää lapsille urheilukerhoa. Endel alkaa vihkiä lapsia suureen intohimoonsa – miekkailuun. Tämä ajaa hänet törmäyskurssille koulun rehtorin, kommunistisen byrokraatin kanssa.

Endel oppii rakastamaan ja pitämään huolta lapsista, joista suuri osa on neuvostomiehityksen jäljiltä orpoja. Miekkailusta muodostuu lapsille itseilmaisun muoto ja Endelistä heille miehen malli.

Rehtori selvittää Endelin taustan. Lapset haluavat lähteä Leningradiin valtakunnalliseen koululaisten miekkailuturnaukseen. Endel joutuu tekemään valinnan; viekö hän lapset Leningradiin ja riskeeraa oman vapautensa vai aiheuttaako hän heille pettymyksen valitsemalla oman turvallisuutensa ja ikuisen pakoilun.



Hyvää helatorstain iltaa. Pääsiäiskausi päättyi nyt, vähän haikeaa. Mutta kohta on helluntai, se on yksi lempparini kirkollisista juhlista.

8 kommenttia:

  1. Elokuvissa kävin viimeksi viimekesänä. Varmasti kiva tämäkin elokuva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä hyvä. Pienistä heikkouksistaan huolimatta tykkäsin. Annan 4 tähteä viidestä!

      Poista
  2. Itse olen huono käymään elokuvissa, mutta kävin viime syksynä ja katsoin kaksi elokuvaa peräkkäin, kun piti käyttää kahta leffalippua pois. Käyn varmaan kerran vuodessa. Tuo Klaus Härön elokuvaa aion katsoa kotisohvalla.

    Viron kielestä tulikin mieleen, että haluaisin, että joku suomentaisi The Haapsalu Shawl-kirjan, joka painetaan nyt toisen kerran. Minulle ei riitä Nancy Bushin Pitsihuivit neuloen-kirja vaan haluan lisää huivikirjoja.
    Kukahan kääntäisi suomeksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti kirja suomennetaan. Se vaatii kääntäjältä kielen osaamisen lisäksi neulealan sanaston hallintaa. Kaverille yritin suomentaa yhtä virolaista neuleohjetta, mutta koska en itse tajua neulomisesta mitään, käännöksestä tuli aika kökkö! :D

      Poista
    2. Jeps, otin jo yhteyttä yhteen kustantamoon ja jätin pyynnön, että se kirja suomennettaisiin. Saa nähdä, mitä se vastaa ja suomentaako. Toivossa on hyvä elää. :)

      Poista
    3. Hienoa! *peukutus aktiivisuudelle*

      Poista
  3. Aion katsoa kotiteatterissa, en vaan pysty. Juoni trailerin perusteella on kyllä hieman arvattavissa... Jotenkin minulle kaikki nämä vainot ja väärinymmärrykset ja epäoikeudenmukaisuudet ovat aina aivan raastavaa katseltavaa. Myös se, että Latviassa tuli asuttua ja sain kuullä monen latvialaisen ja myös virolaisten ystävien kertomaa.

    Joten elokuviin en halua mennä suremaan, vaan niiskutan sitten kotona kun katson tätä ja pidättelemättä.

    Mukavaa viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juoni tosiaan ei tarjonnut suurempia yllätyksiä. Tajusin muuten vasta myöhemmin, että tuossa elokuvassa ei ollut yhtään väkivaltaa. Hyvä niin, olen hirmu herkkis. Sen uhka ja jännitys kyllä leijui ilmassa.

      Poista