perjantai 24. huhtikuuta 2015

Sitä sun tätä

Sain yhden käännöstyön eteenpäin, toimittajille kommentoitavaksi, ja ryhdyin samantien työstämään seuraavaa. Muutakin on toki tullut tehtyä. Lasipalatsin aukiolla vietettiin keskiviikkona Urbaanin selviytymisen päivää. Menin paikalle lähinnä seuratakseni pelastuskoiranäytöstä. Aukiolle oli rakennettu "rauniot", joista kaksi koiraa vuorollaan etsi "kaivoon" kätkeytyneen miehen. Varsinkin toinen koirista oli hyvin nopea etsijä, joten näytös oli varsin pikaisesti ohitse. 

Mielenkiintoisempaa oli lopulta tutustua Punaisen Ristin hätämajoitustelttaan. Tällaiseen telttaan majoittuu viiden hengen perhe, ja se on hätämajoitusleirin perusyksikkö. Teltassa on kaksinkertainen kangas, joka eristää viiman ja auringon UV-säteilyn. Opin, että leirin korttelin muodostaa neljä perhettä, naapuruston kymmenen korttelia, kylän viisi naaurustoa, alueen viisi kylää ja 10k-leirin kaksi aluetta eli 10 000 ihmistä ja 2000 telttaa. SPR:n hätämajoitusleiri on kansainvälisten operaatioiden lisäksi tarkoitettu myös mahdolliseen kotimaiseen käyttöön. 


Kävin myös Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa, kun siitä bussilla ohi ajaessani näin puistossa jotain punaista kukkivaa. Tässä tuo pensas on, oliko se jokin aikainen rhodo, jäi nyt kyllä epäselväksi. Oli vähän liian varhaista vielä ihastella kukkivia kukkia - kannattanee mennä puutarhaan uudestaan vasta ensi kuussa. Scilloja siellä oli myös, mutta ei juuri muuta nähtävää. Puut ja pensaat toki hiirenkorvilla.


Eilisilta hujahti somassa sisustusliike Cillassa. Voitin onnettaren suosikkina Tiia K:n blogiarvonnassa pääsyn lukijaillanviettoon. Vähän jännitti mennä paikalle, mutta Tiia oli ihanan välitön ja mukava, samoin muut paikalla olevat naiset. Tarjolla oli herkkuja ja keskustelu polveili blogiasioissa ja muissa jutuissa. Kiitos vielä illanvietosta, Tiia ja Cilla!

Värikkäitä Hipanema-rannekkeita. Saatoin ehkä sortua...
Kävin hakemassa kirjastosta vauvantossujen virkkausoppaan. Ajattelin, josko nitkuttaisiin muutaman parin tossuja seurakunnalle kastelahjoiksi. Mutta sitten muistin kaikki keskeneräiset käsityöprojektini ja tylsähköä kirjaa selatessani loppukin innostus hävisi. Kaivoin kaapin kätköistä helmikirjontatyön, joka on ennenkin esiintynyt blogissani. Tiedättekö, pelkään, etten saa tätä ikonia ikinä valmiiksi! Helmikirjonta on tosi hidasta, tosin siihenkin rutinoituu, mutta se vaatii keskittymistä ja tällainen ikoniaihe vielä mieluiten rukouksellista mieltä. Kuten näkyy kuvasta, en ole edes puolessavälissä vielä. Nyt raivasin keittiön pöydälle helmikirjontapisteen. Olkoon työ pöydällä esillä, niin tulee tartuttua siihen ehkä helpommin.


Viikonloppuna on Kaapelitehtaalla jälleen keväinen Kierrätystehdas-tapahtuma. Työpajoja, kierrätystuotteiden myyjiä, ilmaistori, kierrätyspisteitä kodin elektroniikkaromulle ym.

8 kommenttia:

  1. Tuo helmikirjontaikoni on aivan ihana. Ihailen suuresti sisukkuustasi ryhtyä noin vaativaan kirjontaprojektiin.
    Onneksi maailmassa on tuollaisia ihmisiä, niin syntyy kauniita asioita mistä nauttia.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kun kirjoitit kauniisti! Kiitos. ^____^

      Poista
  2. Ihana kirjontatyö, mutta on siinä kyllä kova homma, vaan kyllä se sitten palkitsee tekijänsä kun sitä saa valmiina ihailla! Mukavaa viikonloppua ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, tässä on hurja työ. Uskon, että se on valmiina upea kyllä, aion kehystyttää sen alan liikkeessä... sitten joskus. :)

      Poista
  3. Oli tosi kiva tavata eilen, vaikka aika hurahtikin aivan liian nopeasti. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli tosiaan hauska tavata, ja nyt on jo viikko vierähtänyt, joten toivottelen mukavaa uutta viikonloppua. (Minäkö hidas kommentteihin vastailija...?)

      Poista
  4. Tosi kaunis kirjontatyö. Varmasti isotinen, mutta upea tulee.
    Ihanaa viikonloppua sinulle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, pelottaa välillä oikeasti, etten ehdi saada tuota valmiiksi. Niin hitaasti se etenee. Vilkutukset sinne!

      Poista