sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Kännykkäkaupoilla ja koukkuilemassa

Vähän sekalaiset tunnelmat tänään. Periaatteessa ihan hyvää kuuluu, mutta vähän vielä mökötyttää nahkean asiakaspalvelukokemuksen takia. No, nillitetään heti pois alta. Vanha nokialaiseni, kameraton peruskapula vuosien takaa, alkaa olla tiensä päässä. Katkoo virtaa varoittamatta. Tuli siis aika siirtyä vihdoinkin älypuhelimen käyttöön. Mieleinen malli löytyi nettiä selaamalla ja siskoa konsultoimalla. Menin nimeltämainitsemattoman operaattorin puotiin sitä ostamaan. Yllättäen palvelu olikin aika jäätävää, hymytöntä ja tylyä. En saanut vastauksia kysymyksiini. Toki ne olivat tyhmiä, sillä en tiedä älypuhelimista mitään. En kaipaa sellaista lipevän mielistelevää myyntityyliä, jolla ensimmäinen kännyni minulle kaupattiin, apua, 20 vuotta sitten, mutta kuitenkin... Puhelin tulee postissa ensi viikolla. Lasku tulee kuulemma sähköpostiin "joskus". Ärrinmurrin. Paha maku jäi kaupoista suuhun.

No mutta. Mukavampaa asiaa. Kävin vihdoin testaamassa konseptin nimeltä Novellikoukku. Meidän kulmillamme on vain ruotsinkielinen vastaava, joten metroilin Itäkeskuksen kirjastoon. Ideana on siis tehdä käsitöitä novellien ääneenlukua kuunnellen. Voi tehdä omia projekteja tai neuloa hyväntekeväisyyteen. Novellikoukussa oli tällä kerralla kuutisen osallistujaa sekä kaksi kirjastonhoitajaa, jotka lukivat kirjoja ääneen. Ensin kuunneltiin Pirkko Saision tajunnanvirtamaista proosaa teoksesta Signaali. Luettu pätkä käsitteli kuolemaa, muun muassa, ja sama teema jatkui Hassan Blasimin karuissa novelleissa kirjasta Irakin purkkajeesus. Kumpikin kirja oli sellainen, että en olisi itsekseni näitä varmasti lukenut ikinä, mutta kuunneltuina ne solahtivat tajuntaan vastustamattomasti, ja maailmankuva avartui, ehkä. Menen kyllä jatkossakin novellikoukkuilemaan. Näitä käsityö-kirjallisuusiltoja on monessa Helsingin kirjastossa.

Novellikoukkulaisten neulomia vauvanpeittoja SPR:lle. 
Onnetar oli suopea, voitin Romulyylin värikkäässä blogissa arvonnan: K niin kuin koti esittelee kymmenen erilaista kotia. Sisustuskirjassa pääosassa ovat kuvat, mutta teoksessa on myös pieniä tietoiskuja ja vinkkejä oman lukaalin sisustamiseen. Hauskaa, että kirjasta löytyy itse asiassa kaksikin asuntoa kotisaareltani. Toinen vieläpä 50-luvun kerrostalokaksio - ihan niin kuin omakin kotini. Kiitos vielä kerran kirjasta!




Mitäs muuta. Joskus vuonna 1997, ainejärjestön pj-vuoden jälkeen päätin, etten enää ikipäivänä ryhdy yhdistysaktiiviksi, mutta nyt solahdin erään yhdistyksen hallituksen varajäseneksi. Hups! Pelottavaa.

Nyt suomennosten pariin. Deadline on huomenna, tekstit jo valmiina, mutta varmuuden vuoksi käyn niitä vielä läpi yhä uudestaan. Toinen käännöstyö odottaa heti perässä, ja lehtijutun kirjoittaminen. Onneksi huomenna on jo maanantai. En pidä viikonlopuista. Olenko jo kertonut? Arki on mun juttu.

6 kommenttia:

  1. Onnea upeasta voitosta.
    hauska idea tuo novellikoukku, mene ihmeessä mukaan toisenkin kerran, vaikuttaa ihan siun jutulta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, Novellikoukun idea on loistava, se yhdistää kaksi lempiasiaani, käsityöt ja kirjallisuuden.

      Poista
  2. Tuommoset novellikoukkujutut on varmasti kivoja. Tosin mua ei uujona sais sinne lähteen kuitenkaan.
    Kiva että viihdyt arjessa :) Mä olen jotenkin niin juhlasta juhlaan ja extrasta extraan eläjä jolle arki on liian puurtamista jota on pakko vaan sietää.

    TTosi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse tykkään kovasti odottaa ja valmistella juhlaa, mutta sitten itse juhlat voikin olla liian raskaita. :o Mikähän siinä on?

      Poista
  3. Liiolii oli niin mukavaa nähdä eilen <3 Laukkusikin sulatti sydämen <3 Hei hieno tuo Romulyylin blogin arvontavoitto <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos illanvietosta, oli huisin kivaa! Ja muksaa aina tavata bloggaajia "livenä".

      Poista