sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Pesäkameroita, Kiasma ja katuruokaa

Ei hyvää päivää millainen viikko tai oikeastaan kaksi on takana. Josko sitä saisi jarrun sopivasti päälle ja elämän raiteilleen taas. No ei siitä sen enempää. Jotain hauskaa laiskoille luontoharrastajille: pesäkamerat! Näitä virolaisia pesakaameroita esittelin muistaakseni viime vuonnakin, ja nyt taas - suosikkini on merikotkan pesäkamera. Pesä on korkealla kuusen latvassa ja haudonta on jo käynnissä. Mahtavat maisemat kotkalla tuolta korkealta. Käykää vilkaisemassa täältä

Olen niin iloinen, kun lopulta äkkäsin, miten Macillä otetaan kuvankaappauksia. Tässä kotkanpesä.
Toinen virolainen kamera, jota joskus vilkuilen, kuvaa rannalla kölliviä harmaahylkeitä. Välillä ranta oli pötköjä täynnä, mutta nyt hylkeitä on näkynyt vähemmän. Linkki suoraan lähetykseen on tässä.

Hylkeet piilokamerassa.
Eniten kuitenkin odotan kattohaikarakameroita - toivottavasti tänäkin keväänä saadaan seurata niiden nokankalistelijoiden pesäpuuhia. Ovat niin hauskoja lintuja.

Eilen tapasin pitkästä aikaa ystäväni J:n, jonka kanssa kävimme rempan jälkeen juuri auenneessa Kiasmassa katsomassa Robert Mapplethorpen (1946-1989) valokuvanäyttelyn. Veistoksellisia kuvia ihmisistä, kukista, miehen elimistä. Niin, siellä oli yksi K-18-huone täynnä hitusen rajumpaa kuva-aineistoa. Kiasman toinen näyttely esitteli muotokuvia, mutta ei todellakaan perinteisen pönöttävästi. Ylimmän kerroksen Elementit-näyttely oli kuitenkin suosikkini. Mieleen jäi erityisesti Maaria Wirkkalan teos Vakain aikein. Se oli pieni huone, johon sai astua sisään ensin riisuttuaan kengät pois. Lehtikullattu lattia heijasi jalkojen alla! Aika huisia. Käykää kokeilemassa ja kokemassa.

Kiasmasta menimme kotikonnuilleni, jossa oli pienimuotoinen katuruokafestari. Seurasi armotonta jonottamista Kasvisravintola Soi Soin "ruokarekalle". Ensin noin 20 minuuttia tilausjonossa ja sitten puolisen tuntia odoteltiin sapuskan valmistumista. Onneksi oli hyvää seuraa, aurinko paistoi ja dj soitti levyjä.


Lopulta kädessä oli herkullinen vegehodari. Näyttää ehkä kaoottiselta sotkulta, mutta oli kyllä mausteista ja tosi hyvää. Mentiin lopuksi J:n kanssa vielä meille juomaan kuumat teet. 


Joku uusi virkkausprojekti pitäisi aloittaa. Palapeittoa mietin, mutta isoäidinneliö on kovin tuttu ja siksi tylsähkö, afrikankukkia taas saisi virkata tsiljoona kappaletta yhteen peittoon. Ne ovat kyllä nättejä. Hmmm... Onko kenelläkään ehdottaa kivaa mallia?

4 kommenttia:

  1. Ko käyhän vaarala syksysin poimimassa marjoja tullee käytyä ihhailemassa maakotkan pessää. On mahtava rakennelma. Olen nähny vain aikuisia lintuja lentämässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse en ole nähnyt kotkanpesää "livenä", mutta muinoin yläasteen luontokerhon retkillä nähtiin Porkkalassa paljonkin kotkia lentelemässä. Hienoa oli.

      Poista
  2. Kiitos näistä linkeistä. Tykkään kovasti!
    Parempia viikkoja sulle toivottelen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva juttu, vinkkaan myöhemmin keväällä, jos haikarakamera aloittaa netissä. :)

      Poista