perjantai 6. maaliskuuta 2015

Pennimuori ja niukaus


Kuvan viherkasvi kotiutui tänään. Kävin ei-vakkarikukkakaupassa, jossa ei ollut kovin ammattimaisen tuntuinen meininki. Tälle kasville ei esimerkiksi tiedetty suomalaista nimeä. Kasvin mukana olevassa lappusessa oli onneksi latinankielinen nimi, Peperomia rotundifolia, ja googlettelun jälkeen selvisi, että tämä on hauskalta nimeltään pennimuori. Aikeenani oli siis alunperin ostaa pieni lääkealoe, mutta kaupan mehikasvit oli kuorrutettu kimalteella, plaah! Jatkossa tuskin poikkean tuohon kukkapuotiin. Pennimuori ei siedä liikakastelua, joten tämä sopii hyvin minun hoidettavakseni... Nyt en aio enää ostaa kasveja (paitsi sen aloen, jos tulee jossain vastaan), nuukailen sen verran, että hommaan viherihanuudet pistokkaina jostakin.

Maanantaina onnistuin nyrjäyttämään nilkkani kotona. Istuin jalkani puuduksiin ja kun lähdin kävelemään, oikea jalka ei kantanutkaan ja nilkka taittui rutisten. Haudoin herne-maissi-paprikalla pahimmat turvotukset pois. Vieläkin jalka on kipeä, jos sitä taivuttelee. Suomen Kansan Vanhoista Runoista löytyi vastaisen varalle niukauksen luku:

Jeesus kirkkoon ajaa
pyhän henken huomenella,
niin sinisen sillan suussa.
varsan kallistu kapio,
hivelty hevoisen [jalka].
Sano Santt[i] Pet[ari]:
"Kuka lankan keträjää,
tasasen taputteloo?"
Neitsyt Maarii emoinen.
Neitsy Maarii emoinen
tuo tulla tuhotteloo
lihavakka kainalossa,
kopra suonii käissä;
mistä on liikkunna lihoo,
siihen liittää lihoo,
mist' on luuta luikahtanna,
siihen luuta luikautti,
luun luuhun, lihan lihaan,
veri toiseen vereen.
Kipu tyttö, tuonen neiti
huutaa kipuja tuolla
keskellä kipumäkii,
kipuvuoren kukkuralla,
kipukattila käissä,
kipukauha kattilassa.
Neissy Maarii [emoinen],
tuo sulka sulalta maalta,
höyhen maalta lämpimältä
kipeille voiteeks,
vammoille valanteeks!
Teek yöllä terveeks,
päivällä imanteeks,
kivun tuntumattomaks,
veren vieremättömäks!

Sylvi on alkanut herättää minut aamuisin todella aikaisin. Kevät ja valoisuus sen tekee. Kissa haluaa ruokaa jo kuudelta ja tekee kaikkensa saadakseen minut ylös sängystä. Pompitaan vuoteeseen, läpsitään tassulla nenää, revitään papereita ja rynkytetään vaatekaapin ovea, mikä on ikävintä, sillä se kuuluu varmasti myös naapuriin. Toisaalta olen iloinen tästä, sillä Sylvi vaikuttaa nyt omalta itseltään eikä korvakipuiselta katilta. Tänään olikin pitkästä aikaa oikea iltariehuntakohtaus. Kuitenkin pelkään koko ajan, että korvat alkavat taas oireilla.

Pari päivää on virkattu ahkerasti ja sain juuri iltasella valmiiksi huivin. Huomenna näette millaisen, en viitsi ottaa kuvaa nyt keinovalossa.

6 kommenttia:

  1. Onneksi nilkallesi ei käynyt pahemmin. Syssani jalka oli liimasitees monta viikkoa hänen luettua sohvalla tenttiin niin, että jalka puutui. Sitten soi ovikello ja syssa ryntäsi ovelle. Paitsi että ei rynnännyt, koska jalka petti. Kyllä tenttiin lukeminen on hurjaa;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh! En ole siis ainoa, joka on puuduttanut jalkansa kohtalokkain seurauksin. :o

      Poista
  2. Ompas hauska kasvi. Miksi oi miksi niihin pitää lisätä kimalteita. Kasvi parat.
    Uuh tuollainen sängyllä pomppiminen on sitten äryttävää tälleen iltaihmisen mielestä.
    Pikaista paranemista nilkallesi. Sylville riemukkaita riehumishetkiä.

    TTosi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, kasvit eivät kaipaa mielestäni mitään kimalteita. Ovat hienoja ilmankin. Ruusujahan myydään myös glitterillä kuorrutettuina.

      Poista
  3. Ihana viherkasvi.
    paranemisia nilkallesi ja kiitos tuosta hauskasta runosta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koipi on vielä sininen, mutta pystyn jo kävelemään kivutta. :)

      Poista