sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Orkidea, lukupiiri ja museokäynti

Tämä sortui toistamiseen kukkakaupan kutsuun. Se vaaleanpunainen orkidea jäi todella polttelemaan mieltä, ja eilen, kun hain kahvilasta pullaa kaverin (lopulta peruuntunutta) vierailua varten, poikkesin viereiseen kukkakauppaan hakemaan Phalaenopsiksen talteen. On se kyllä hieno. Ihan turha ostos siinä mielessä, että valkoinen orkideani (jossa on myös ripaus vaaleanpunaista), aloittaa kukkimisen ihan näinä päivinä. Mutta kukat ovat aina turhia, ihanaa turhuutta! Nimesin tämän kissa-on-kai-parantunut -kukaksi saadakseni jonkin (teko)syyn omistaa tämä hurmaava orkideayksilö. Annoin tosiaan Sylville äsken uuden kuurin viimeisen korvatippa-annoksen, ja vaikuttaa siltä, että tulehdus on taas tällä erää voitettu. Jee.


Tämä kuva on muistaakseni perjantailta. Kävin reipastelemassa rannalla. Harmaa päivä oli, kuten näkyy. Tuo on minun lempimaisemani ja -paikkani. Merta on aina rauhoittavaa katsella. Ei ollut edes kylmä, kun oli melkein tyyntä. Jäätä on tuossa kohdassa enää rantojen tuntumassa, kauempana merellä on jo ihan sulaa.


Kulttuuria on taas tullut harrastettua. Olin keskiviikkona kirjastossa nykyrunouden lukupiirissä, ja Vesa Haapalan kirja, joka aluksi lähinnä herätti ärtymystä, aukesi ihan uudella tavalla, kun kirjailija itse kertoi siitä. Oli tosi mielenkiintoinen parituntinen. Aion mennä ensi kuussakin lukupiiriin, Vilja-Tuulia Huotarisen kirja on jo lainattu sitä varten. Kyseessä onkin nyt ihan erilainen ja myös lukijalle "helpompi" runokokoelma. Teemana ensi kerralla on kansanperinne nykyrunoudessa.

Tänään kävin Amos Andersonin museossa. Siellä oli tanskalaisen Vilhelm Hammershøin näyttely. Niukkavärisiä interiöörejä lähinnä, "hiljaisuuden kuvia". Pidin kuitenkin enemmän museon toisesta näyttelystä, jossa oli nykykiinalaista tussimaalausta eri tekijöiltä. Nykytaide kolahtaa vaan minuun usein enemmän kuin vanha, poikkeuksia toki on. Mutta pidin erityisesti Yang Yongliangin videoanimaatiosta, josta alla postikorttikuva. Seinälle heijastetussa animaatiossa vesi virtasi putouksissa, autot ajoivat kaduilla, kuului ambulanssin ääni... Postikortti ei anna kyllä oikeaa kuvaa teoksesta, kun liike ja ääni puuttuu.


Yhtä hauska kuin oli katsella teoksia, oli myös vilkuilla muita museokävijöitä. Olin tunnistavinani eräänlaisen "kulttuuri-ihmisen" prototyypin. Erityisesti hymyilytti viisikymppinen polkkatukkainen mies, jolla oli taiteellisesti sitaistu huivi kaulassa. Heh.

Valoisaa, yhä valoisampaa alkanutta maaliskuuta!

8 kommenttia:

  1. Meri on ihana aina, joka olomuodossaan. :) Siellä teidän huudeilla, missä mekin ennen asuttiin, on meri parasta ja koko ajan läsnä. Sitä kyllä kaipaan!

    Tuo kulttuurinkuluttajan prototyyppi toi heti mieleen yhden entisen työkaverini. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ihanaa tosiaan, kun meri on lähellä. Noloa, että käyn nykyään niin harvoin rannoilla. :o

      Poista
  2. Kaunis hankinta! Minun heikkouteni on jo vuosikaudet ollut haalia Phalaenopsiksia alelaareista; niitä reppanoita, joissa juuri sillä hetkellä ei ole kukkia (tai on yksi tai kaksi, niin että värin näkee) ja jotka siksi myydään polkuhintaan. Ensi töikseni sitten vapautan tulokkaat tukikeppien orjuudesta ja annan niiden toteuttaa epifyyttiyttään. Näitä rescue-kämmeköitä reuhottaa ikkunalaudat ja amppelit täynnä, vaikka nykyisessä torpassa tila on kortilla ja suuri osa viherkasveista evakossa muualla. Kyllähän ne säännöllisesti kukkivatkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä uudessa tulokkaassa on hirmu hyvät lehdet, jaksan toivoa, että se kukkii hoidossani uudestaan tämän kukinnan päätyttyäkin. Minäkin otin tukikepit pois.

      Poista
  3. Kiva kirjoitus! Hyvää maaliskuuta myös sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa, että tykkäsit postauksesta! Kevät on ihanaa aikaa. ^_____^

      Poista
  4. Uusi lukijasi tässä, hei! Kerrassaan ihana blogi sinulla. Orkideat ovat myös minun heikkouteni ja lukeminen on maailman paras tapa viettää aikaa. Lisäksi sympatiseeraan kovasti kissaasi, sillä kärsin itse parhaillaan korva ja poskiontelotulehduksesta. Kyllä tekisi mieli vähän riehua minunkin;)
    Tulehan vastavierailulle tänne Ouluun, Villa Kardemummaan. Tällä viikolla kirjoittelenkin tiheästi, sillä olen talvilomalla- jee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei vaan ja lämpimästi tervetuloa joukkoon kummaan! :) Kävinkin jo vierailulla blogissasi ja jäin lukijaksi. Toivottavasti olosi on jo parempi.

      Poista