sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Kulissit pystyssä?

Törmäsin YLE:n nettisivuilla tähän Lauri Silvanderin kirjoitukseen. Niin, onko sosiaalinen media kulisseja vain? Kätketäänkö suru ja yksinäisyys kiiltokuvamaisiin päivityksiin blogeissa tai Facebookissa? Onko valittaminen somessa ärsyttävää säälinkerjäämistä? Itsehän tein blogissani jossain vaiheessa harkitun suunnanmuutoksen ja lopetin henkilökohtaisempien (niiden negatiivisten) asioiden kertomisen. Blogi on deletoitu ja henkiinherätetty useampaan kertaan. Liiolii ei kuitenkaan ole täysin anonyymi blogi, kuvakin kirjoittajasta löytyy, jopa kaksi, ja olen tavannut joitakin (itse asiassa aika monia) blogin lukijoita myös nettimaailman ulkopuolella. Täytyy tunnustaa, että koen menettäneeni osan bloggaamisen mielekkyydestä tuon tekemäni suunnanmuutoksen myötä. Välillä tekisi mieli tilittää asioita, mutta itsesensuuri iskee. Sanotaan siis nyt näin, tylsän ympäripyöreästi, että kulunut viikko oli täällä suunnalla rankka, mutta nyt suuntaudun uuteen, ja kalenteriin on mukavasti merkittynä ihanien ihmisten tapaamisia ja muita menoja. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

4 kommenttia:

  1. Hirmu vaikea kysymys. Pyrin olemaan blogissani aito, mutta sitäkin sävyttää sarkasmi. Ja en minä nyt mikään hauska ole, joten kenties se on pientä kulissia. Ja ei niitä suurimpia suruja tule blogissa jaettua, vaikka tuleekin pieniä marmatettua. :) Blogi on kyllä terapeuttinenkin paikka.

    Aurinkoa viikko ja toivottavasti tämä viikko ja tästä eteenpäin sujuu paremmin. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Tiia! Aurinko alkoi paistaa täällä suunnalla ja se kyllä sai mielenkin valoisammaksi.

      Poista
  2. Myönnän, että blogisi suunnanmuutos on ollut minusta valitettavaa, mutta ymmärrän syysi kyllä oikein hyvin. Se, että kerroit henkilökohtaisista asioista ja vaikeista asioista, teki sinusta jollain tavalla läheisen. Siksi luen yhä sinun blogisi ensimmäisten joukossa aina, kun tähän asetun.

    Se säälinkerjuu, josta tuoss ajutussa mainittiin, on niin eri asia kuin se, että joku puhuu blogissaan avoimesti aidoista tunetistaan, niistä hyvistä ja huonoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susanna, mä arvasin, että ajattelet noin, koska itse olet niin rehellinen ja avoin ihminen. Nämä kuluneet kaksi viikkoa ovat olleet ihan kaaosta, joka olisi toisaalta kiva purkaa jonnekin, mutta tämä blogi ei ole oikea paikka itsesuojelusyistä. :D Huh. Mutta nyt taas eteenpäin niin kuin mummo lumessa.

      Poista