tiistai 24. helmikuuta 2015

Vihreää ikkunalaudalla

Jokakeväinen viherkasvi-innostus on taas täällä. Valkoinen Phalaenopsis-orkideani on nupulla ja rahapuu kukoistaa. Kolmanneksi kasviksi hankin autioita ikkunalautoja piristämään puuvartisen aralian. Olisikohan se ollut sulka-aralia nimeltään? Katsotaan, miten kauan saan hauskan kasvin pysymään hengissä. Kukkakaupasta jäi mieleen myös vaaleanpunainen kaunis orkidea, jossa oli kaksi kukkavanaa, mutta hillitsin toistaiseksi itseni enkä sortunut ostamaan. Pitää varmaan kysellä tutuilta jotain pistokkaita, ihan peruskaveja kuten rönsyliljaa ja isokirjopeippiä eli värinokkosta vaikka. Mehikasveista haluaisin lääkealoen.




Kotona on tänään kuurattu ja imuroitu. Kaupasta haettu kilokaupalla kissanruokaa - Mustissa ja Mirrissä kun oli Sylvin syömät märkäruoat -41% alennuksessa. Tarjoushaukkana siis sinne. Tällaista hyvin arkista elämää, jossa suurimpia iloja on valita marketissa uuden hammasharjan väri: ostaisinko tällä kertaa violetin vai vihreän. (Ostin vihreän.) Ilonaiheena on myös kissan vähän parempi vointi. Eläinlääkäri jatkoi tosin lääkekuuria vielä viikolla, mutta uutta käyntiaikaa ei tarvinut varata.

Heitin pois läskihameeni. Luottovaate jo yhdeksän (!) vuotta! Mutta kun hameen sisään mahtuisi nykyisellään melkein puolitoista Liioliitä, luovuin koltusta haikein mielin. Toisaalta oikein tyytyväisenä siihen, että olen kitistynyt kovasti. Ihan vain syömällä vähemmän, luulisin.

Kirpparilahjoituksia on taas iso kassillinen kerättynä, vien joku päivä Emmaukseen. Joitain "rojuja" olen myynyt nettikirpparilla. Huhtikuussa tässä lähellä on Kierrätystehdas-tapahtuma, jonne raahaan sitten astetta hämärämmät tavarat ja kirjat ilmaistorille. Se on kyllä ärsyttävä saalistuspaikka joillekin - ihmiset tuntuvat kahmivan siellä tavaraa kasseihinsa yhtään ajattelematta tarvivatko sitä todella, mutta hei, kun kerran saa ilmaiseksi! No, ainakin pääsee omista roinistaan eroon... Tapahtuma on ihan hauska muutenkin, siellä on kierrätyshenkisten yritysten myyntikojuja (jos joku haluaa ostaa vielä lisää tavaraa), erilaisia tuunaustyöpajoja ja ongelmajätteen vastaanottopaikat.

Nyt takaisin imurinvarteen. Mukavaa viikkoa kaikille!

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Kipeä kissa on kurja näky


Niin, siinä hän on, kuva Sylvistä eiliseltä päivältä. Turkki on tahmeana korvahuuhteesta ja ilme kuin kuuluisalla yrmykissa Grumpy Catillä. Sypä oli sitä mieltä, että näin epäedustavaa kuvaa ei saa julkaista, mutta en voinut vastustaa kiusausta. Viime yö kissan kanssa olikin sitten lopulta oikea liskojen yö. Sylvi alkoi voida pahoin puoli kahdeksan aikaan ja sitä jatkui reilun tunnin. Kissa ei kuitenkaan rauhoittunut laatanlennätyksen jälkeenkään, vaan repi papereita, hyppi pöydille, nuoli seiniä ja yritti syödä kengännauhoja ja ihan mitä tahansa. Paha olo siis jatkui. Välillä lukitsin Sylvin kanssani makuuhuoneeseen, mutta siellä Sypä vain rynkytti pakokauhuisena ovea. Pompin sängystä ylös kisua komentamassa tauotta. Huoh. Nyt on hiukan voipunut olo, ilmeisesti kummallakin.

Aamupala on nyt pysynyt kissin sisällä jo viitisen tuntia (koputamme puuta) ja toivotaan, että täystyhjennystä ei enää tule. Viime kesänä korvatulehduksen aikaan oli muuten samanlaista menoa. Huomenna eläinlääkäriin kuulemaan tuomio korvista.

lauantai 21. helmikuuta 2015

Kuulumiset

Paastonaika alkoi. Olin viime sunnuntaina omalla kirkolla laskiaisjuhlassa. Siellä oli kreikkalaista musiikkia (ihan pätkivältä cd-levyltä vaan) ja tanssia, paikalliset kreikkalaiset seurakuntalaiset opastivat halukkaita tanssin saloihin. Blinejä oli myös. Sitten toimitettiin sovintosunnuntain ehtoopalvelus, jossa kirkkotekstiilit vaihdettiin tummiin ja lopuksi kaikki pyysivät anteeksi toisiltaan. Vaihdoin myös kotona alttarin kaitaliinan violetiksi.


Ruusu juuri sinulle! Nyt näistä kreppipaperiruusuista alkaa jo tulla aidomman näköisiä. Harjoitus taitaa tehdä mestarin. Valmiina on jo pieni kasa keltaisia, punaisia, pinkkejä ja oransseja ruusuja.


Kisuliini sai eilen viimeisen annoksen korvatippoja; vielä viikonlopun ajan laitan aamuisin korvahuuhdetta ja putsaan korvat pumpulilla. Mitään eritteitä ei tunnu enää nousevan korvista, olisiko tauti taltutettu? Maanantaina se selviää eläinlääkärissä.

Käytiin katsomassa EMMA-museossa uusi Pop Art Design -näyttely heti avajaispäivän iltana. Siellä oli yllättävän paljon minulle tuttuja tekijöitä ja teoksia, mm. Andy Warholia ja Harro Koskisen Sikaperhe. En ole ehkä ihan nukkunut lukion kuviksen taidehistorian tunneilla? Hauska ja värikäs näyttely. Parin viikon päästä menen Taidehalliin tsekkaamaan pian päättyvän Chaos & Beauty -näyttelyn. Käytän hyväkseni ilmaisiltoja mahdollisimman paljon.

torstai 12. helmikuuta 2015

Huolta kissasta


Olen ollut aika lamassa pari päivää, mitään ei jaksaisi tehdä. Kauppamatkan kävelykin tuntui melkein ylivoimaiselta tänään, mutta sain asiat hoidettua. Osaltaan vetämättömyys johtuu varmaan tästä tosiasiasta, että Sylvi kehitti taas korvatulehduksen. Viimeksi oli muistaakseni kesäkuussa. Harmittaa ja huolestuttaa ihan vietävästi, ei vähiten eläinlääkäriin kannetun rahan määrä. Mutta eipä voi mitään. Karvainen potilas on todella vaisu. Sain houkutella äsken Sylvin syömään, mikä on ihan poikkeuksellista - yleensä kissa moukuu syötävää jo pari tuntia ennen ruoka-aikaa ja säntää paikalle kuullessaan sanan raksu, ruoka, aamupala, sapuska jne. Kuun loppupuolella on kontrollikäynti ja toivotaan, että pöpöt olisivat lähteneet siihen mennessä korvista. Kesällä ei meinannut tulehdus talttua millään. Onneksi nyt meidät otti vastaan klinikan herttaisin eläinlääkäri. Yksi eläinlääkäreistä arastelee Sylviä (joka ei ole kauhean yhteistyökykyinen välttämättä) ja epävarmuus tarttuu kissaankin. Ja minuun! Onneksi kissan korvien hoitotoimenpiteet sujuvat minulta jo rutiinilla. Aamulla korvahuuhdetta ja myöhemmin lääketipat. Huomasin, että hoito sujuu helpoimmin, kun nostaa kissan pöydälle. Tällaista meinkiä siis täällä kymmenen päivän ajan.

maanantai 9. helmikuuta 2015

Kreppipaperiruusun ohje

Seuraa epätoivoinen yritys selittää kuvin & sanoin miten perinteinen kreppipaperiruusu askarrellaan virpovitsaan. (Lähinnä muistin tueksi itselleni, mutta ehkä joku muukin saa tolkun selityksestäni...) Näitä ruusuja voi tehdä tietysti eri kokoisina ja muutakin käyttöä kuin virpovitsoja varten. Tarvitaan kreppipaperia, rautalankaa ja puikko. Kreppipaperista leikataan suorakaiteita, lähes tasasivuisia neliöitä. Katso kuvasta 1 miten paperin kuidun suunta menee. Rullaa paperin molemmat yläkulmat puikon avulla ja rypistä ne, kuten kuvissa 2-3. Tee näin viisi terälehteä ja muotoile ne kuperiksi. Ruusun sisin terälehti laitetaan tötterölle, kuten kuvassa 4. Seuraava terälehti tulee tötterön vastakkaiselle puolelle ja loputkin terälehdet sommitellaan niin, että ne ovat aina lomittain toisiinsa nähden. Vihreästä silkkipaperista leikataan lehdet ja kiinnitetään koko komeus yhteen rautalangalla. Liimaa ei siis käytetä ollenkaan näissä ruusuissa. 


Virpovitsat siunataan Lasaruksen lauantaina eli päivää ennen palmusunnuntaita, jolloin perinteisesti virvotaan ystävät ja tutut aamusella. Koristeltuja ja siunattuja virpovitsoja jaetaan kirkkokansalle, joten niitä kuluu paljon - ja ruusuja niihin tarvitaan lukemattomia. Siksi olen jo näin ajoissa liikkeellä virpovitsan koristeluineni, jos joku ihmetteli. Näiden kukkien tekeminen ei ole ihan nopeaa kuitenkaan. Omat kukkani ovat vielä aloittelijamallia - jotkut harjaantuneet tekevät todella aidon ruusun näköisiä paperikukkia.

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Lukurauhan päivän vaikea lukemisto

Tästä tulle kuulkaas keväinen olo: aurinko paistaa, sininen taivas ja taivaalla tuulessa kiitäviä valkoisia pilvihippuja. Kuten kuvassa. Navitrolla-pilviä. Tiedättehän Navitrollan, virolaisen kuvataiteilijan?


Tänään on Suomen Kirjasäätiön Lukurauhan päivä, ja sitä kunnioittaakseni taistelin loppuun Vesa Haapalan runoteoksen Kuka ampui Ötzin? (Otava, 2012) johon grafiikat on tehnyt Markus Pyörälä. Visuaalisesti vaikuttava teos ennenkaikkea. Vantaan lähiöt, Seitsemän päivää -lehti, muumioitunut jäämies Ötz. En tajunnut paljoakaan lukemastani, Onnellisuudesta-niminen pätkä aukesi kenties eniten, mutta muuten kirja herätti lähinnä turhautumista. (Kyllä, luin runokirjaksi paksuhkon opuksen kuitenkin sinnillä läpi, joka hiiskatin sanan.) No, herättipä jotain tunteita kuitenkin! Mutta en luovuta, tämä on lukupiirin kirja, ja kirjailija itse on tulossa kertomaan kirjan synnystä. Odotan kyllä kiinnostuneena.


Toukokuussa lanseerataan Museokortti, joka maksaa 54 € vuodessa ja jolla pääsee lähes kahteensataan suomalaiseen museoon ilman erillistä pääsymaksua. Itse tykkään käydä museoissa ja varmasti hankin kortin. Laskin, että se tulee nopeasti edullisemmaksi kuin museokäynnit alennuspääsylipulla (joihin minulla on oikeus) - monien museoiden alennuslippu ei ole suinkaan -50% normaalihinnasta, vaan esim. Ateneumissa 11 €, kun normilippu on 13 €. Eilen hehkuttamani museokeskus WeeGee ei ole mukana museokortissa, mistä peukku alaspäin, mutta muut minulle tärkeimmät museot ovat: Kiasma, Ateneum, Kansallismuseo, Amos Anderson, Helsingin Taidehalli... Suomessa paljon matkailevillehan kortti on tosi hyvä lisä lompakossa. Tämän linkin takana on lista kaikista museoista, joissa kortti tulee kelpaamaan.

Kuva: Suomen museoliitto

lauantai 7. helmikuuta 2015

Kirkossa, kirkosta, kirkkoon

Keskiviikkona olin "omassa kirkossa" akatistoksessa ja ortodoksiakerhossa, jossa aiheena oli pappeus. Huikkasin lähtiessäni, että nähdään huomenna (liturgiassa ja sen jälkeen käsityökerhossa), ja heti kun olin sen sanonut, olin varma, että en pääse aamulla sängystä ylös. No, näinhän sitä kävi, kun kerran olin "päättänyt" nukkua pommiin - en tietenkään herännyt kännyn ääneen, vaan painoin aina vaan torkkua ja nukuin vielä kauan. Perjantaina pääsin sitten Pappilatalon liturgiaan, vaikka kyllä se herääminen oli taas ihan tuskan takana! En ole aamuihminen ollenkaan. Kolmas kirkko, jossa olen ehtinyt viikon aikana olla, on Uspenski, jossa tänään oli yhteisöpäivä. Siivottiin kirkkoa. Minä pyyhin ikonien ja kiotakaappien suojalaseja ja auttelin kryptan keittiössä tiskipuuhissa. Keittiö- ja siivoushommat tuntuvat kirkossa ja yhdessä tehden paljon mukavammilta kuin kotona! Kotoinen siivouspäivä siirtyikin suosiolla ensi viikolle.

Tämä kolmen eri kirkon välillä pörrääminen joskus vähän tuntuu vaikealta. Kun en voi olla pääsiäisjumalanpalveluksessakaan jokaisessa, vaikka haluaisin! Hermanin kirkko Espoossa on kuitenkin läheisin, koska olen siellä käynyt kaikkein eniten. Pappilataloon on helppo mennä varsinkin ehtoopalveluksiin (okei, tunnustan, että tällä laiskimuksella on suora bussilinja melkein ovelta ovelle, mikä vaikuttaa suotuisasti asiaan). Uspenskissa käyn harvemmin palveluksissa, koska kirkko on niin iso ja ihmiset vieraita, paitsi että olen yhteisöpäivien myötä tutustunut jonkin verran porukkaan.

Amharankieliset (Etiopia) kahvinkeitto-ohjeet kryptan keittiössä. Seurakuntamme on monikulttuurinen.

Pakollinen Uspenski-kuva harmaana päivänä.
Sain nyt kirjastosta lainaan sen Kaurinkosken Paastonajan keittokirjan. Hyviä yksinkertaisia perusruokia kasviksista ja jonkin verran kalaohjeita. Harmi, ettei kirjaa saa ostettua enää mistään. Olin muuten varma, että laskiainen ja sovintosunnuntai on nyt viikonloppuna, mutta onkin tietysti vasta viikon päästä. Olisin mennyt kotikirkolleni vääränä päivänä blinikesteihin, hah!

Onko kukaan lukija muuten käynyt katsomassa Ateneumissa olevaa Sibelius-näyttelyä? Haluaisin toisaalta mennä, mutta pihiys iskee, kun en tiedä, onko Sibbe niin minun juttuni. Olen menossa Espoon EMMA:an katsomaan Pop Art Design -näyttelyn, kunhan se aukeaa siellä. EMMA on yksi suosikkimuseoitani Kiasman ohella. WeeGee näyttelykeskus on ehdottomasti näkemisen arvoinen. Ja psst, keskiviikkoisin sinne pääsee ilmaiseksi klo 18-20.

maanantai 2. helmikuuta 2015

Virkattu raitahuivi


Kevättä kynttelistä! Eli hyvää kynttilänpäivää ja ortodokseille Herran temppeliintuomisen juhlaa. Minä vaan talvitamineita väsään, nyt syntyi virkkuukoukulla pitkittäisraidallinen sinivoittoinen kaulahuivi. Värit ovat kehnossa kuvassa taas miten sattuu, kirkas punainen raita on oikeasti pinkki. Mallin nimi on V stitch ja siihen löytyy kuvallinen ohje Angien loistavasta virkkausblogista, tästä postauksesta. Oli todella nopea ja kirjaimellisesti koukuttava malli. Minulla kului huivin virkkaamiseen kaksi päivää, kolmantena tein hapsut. Itse valitsin huiviin sekalaisia villalankoja, pääasiassa ovat kai Novitan Seiskaveikkaa ja Nallea. Malli on sen verran "reikäinen", ettei se vähän paksummillakaan langoilla virkattuna ole kauhean tönkkö. Käytin nelosen koukkua. Seuraavaksi taas jotain muuta. Itse asiassa virkkailen hitaasti isoäidinkolmio-hartiahuivia, mutta se on armottoman tylsää eikä minulla ole työhön sopivaa 3,5-kokoista ergonomista koukkua. Himoan KnitPron täydellistä Waves-koukkusarjaa, tiedättehän ne koukut, joissa on värikäs, pehmustettu varsi. Niin hyviä pitää kädessä. Nyt tuntuu, että tavallinen metallikoukku tippuu koko ajan kädestä tai sitä täytyy puristaa hyppysissä oikein olan takaa.

Elämäni on arkista ja tylsää, ihan hyvällä tavalla. Varasin kirjastosta pari kirjaa, Kaarina Kaurinkosken (valitettavasti loppuunmyydyn) Paastonajan keittokirjan sekä yhden runokirjan kirjaston lukupiiriä varten. Aikeena on siis osallistua keväällä sellaiseen lukupiiriin, jossa luetaan vain runoutta. Ohjelma vaikutti kiinnostavalta. Nyt kissa huutaa ruokaa, joten on mentävä. Nähdään taas!