tiistai 13. tammikuuta 2015

Nuukailua ja raivausta

Tämähän sujuu hyvin, lukeminen nimittäin. Luin yhdessä päivässä Laura Honkasalon kirjan Nuukaillen eli kuinka pelastin kukkaroni ja maailman. Kirjassa on paljon vinkkejä "isoäidin ajalta" - sillä ajatuksella, että ennen osattiin pakon edessä olla säästäväisiä. Kirjan alkupuolella olevat rikkaruohohenkiset ruokavinkit eivät minua innostaneet - mutta en pidä keittokirjoista muutenkaan. Mutta kirja on täynnä herätteleviä ajatuksia kuluttamisesta, ja paljon myös käsitellään blogimaailman suhdetta tavarataivaaseen ja markkinointiin. Mielenkiintoista. Monta uups ja auts -kolahdusta tuli kirjaa lukiessa. Honkasalo esimerkiksi miettii askartelun järkevyyttä - miksi tehdä tuotteita, joilla ei ole lopulta mitään käyttöä. (Pitää painottaa, ettei Honkasalo käsintekemisen ihanuutta suinkaan tuomitse, päinvastoin, ja minullakin on mapissa aarteinani parit kirjailijan kanssa takavuosina vaihdetut ATC-kortit.) Tämä on hyvä kirja luettavaksi ennen paastonaikaa tai sen aikana - yllättävän pianhan taas on sovintosunnuntai  (15.2.) ja pääsiäispaasto alkaa! Kiitos pikkusiukulle tästä joululahjakirjasta.

Anteeksi maailmankaikkeus, varastin kuvan netistä ja sen kyllä huomaa. Kirjan  nimi on tuossa kuvassa väärin. Pitäisi olla "pelastin kukkaroni" eikä "lompakkoni".

Roinan raivaus liittynee nuukailuun ja maailman pelastamiseen. Ja kotoiluun ja arjen hallintaan. Sitä olen yrittänyt taas tänään harrastaa. Nouto-Sortin heput kävivät vihdoinkin ja makuuhuone koki extreme makeoverin elikkäs täydellisen muodonmuutoksen. Kissa kulkee makuuhuoneessa pupillit lautasen kokoisina ja häntä pörhällään - missä on nojatuoli, tuo katin rakas raapimapuu? Kirjahyllynromu lähti kuten yöpöytäkin, ja nyt yritän sijoittaa hyllyssä olleet kirjat jonnekin. Jaa, oliko fiksua luopua kirjahyllystä, olkoonkin, että se oli kaamea ja ullakon hajuinen, kun on noin kolme hyllymetriä lastenkirjoja ja jotain ongelmajäteopuksia, joita ei Emmauskaan mielellään huoli. Lastenkirjat ovat omasta lapsuudesta ja niistä ei oikein voi luopua, kahmin niitä aikanaan liikaa lapsuudenkodin kellarista mukaan - olisi pitänyt ottaa vain rakkaimmat. No, hyllyttömät kirjat saavat toistaiseksi sijoituspaikan komerosta, kunhan raivaan sinne tilaa. Loputon kierre, kun tavaraa on liikaa, mutta ainakin makuuhuone on nyt seesteinen ja siisti. Peilipöytä meni sinne pienen Ikea-jakkaran kanssa. Näyttää kivalta ja väljältä. Yhtään uutta tavaraa en halua enää!

Tällainen luminen Nuuskamuikkunen oli ilmestynyt talon pihaan eilen. Porkkananenä, huopahattu ja tuikkukuppisilmät. Suu jostain metallilangasta. Hieno! Tänään lumiukon nenä oli jo poskella, koska keli kääntyi plussan puolelle, mutta hieno hattu oli ihme kyllä saanut olla vandaaleilta rauhassa.


Viime päivinä - vai viikkoina? - eloni ei ole mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Jouduin perumaan kaikki kevääksi suunnitellut kurssit, koska pääkoppani ilmanala on sellainen, että nyt ei vaan pysty, ei kykene. Kirkolle (sinne omalle) kyllä mieli hinkuaa. Torstaina olisi näköjään kauden eka käsityökerho aamupalveluksen jälkeen. Pääsisipä vaan liikkeelle eikä jumittaisi täällä kotona!

10 kommenttia:

  1. Vaikuttaa mielenkiintoiselta kirjalta. Täytyy pitää mielessä. Söpö tuo Nuuskamuikkunen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa lukea. Tänään lumiukosta oli jäljellä enää sellainen ohut ranka. :O

      Poista
  2. Ihana lumiukko.
    Kyllä sie vielä päset liikkeelle, anna aikaa itsellesi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään en päässyt kirkolle, nautin täysin siekauksin nukkumisesta. Ensi to-aamuna piispallinen liturgia! Tahtoo sinne!

      Poista
  3. Tuo kirja on ollut pitkään lukulistallani. Täytyykin laittaa se kirjastoon varaukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kannattaakin lainata kirjastosta, niin tulee teeman mukaisesti nuukailtua. ;)

      Poista
  4. ♥söpö lumiukko! Kaikkea hyvää sinulle!

    VastaaPoista
  5. Kiitos kirja vinkistä. Minä väittäisin olevani juurikin sitä rikkaruohoihin kallellaan olevaa sorttia.
    On tullut mietittyä paljonko sitä oikeasti tarvitsisi tavaraa ympärilleen, mutta sitten taas huomaa olevansa juuri niin hamsteri ettei mitään rajaa.

    TTosi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rikkaruohoista olen syönyt nokkosta (letuissa) ja olihan se kyllä hyvää ja terveellistäkin. :D

      Poista