torstai 15. tammikuuta 2015

"Mistä ei voi puhua..."


Lukeminen sujuu kuin leikki verrattuna viime vuoden jumitukseen. Sain Marja Leena Toukoselta viime syksyn kirjamessuilla lahjaksi hänen uusimman teoksensa Sanaton - Silta myyttiseen tietoisuuteen (Basam Books, 2014), jonka nyt luin muutamassa päivässä, keskittyneesti ja lippulappusia kirjan väliin liimaillen. Kirjan teema on suuri, moneen suuntaan aukeava. Se on matkantekoa "Sanatonta" etsimässä niin tieteestä, filosofiasta, uskonnoista kuin taiteestakin. Myyttinen tietoisuus on toki valtava maailma haltuun otettavaksi yhdessä teoksessa, mutta minä ainakin pysyin kirjan matkassa varsin hyvin. Vaikeimmin sisäistettävä kohta minulle oli filosofiaa käsittelevä osuus, johtuen kenties omista muinaisista lukion filosofiantuntitraumoistani, tutuinta taas oli uskontojen maailma ja sen suhde mystiikkaan - ajan, paikan ja ymmärryksen ylittäviin kokemuksiin. Kirjassa on paljon Toukosen omia henkilökohtaisia kokemuksia, mikä on minusta loistava ratkaisu, ja aika rohkeaakin. Suuri teema, mutta ihanan konkreettinen käsittelytapa - myyttinen tietoisuus voi löytyä jopa arkisista käsitöistä, äitien tavassa neuloa sukkia armeijassa oleville pojilleen!

Toukonen kirjoittaa, ettei uskontojen maailma ole monenlaisesta muusta hyvästä ja mielenkiintoisesta huolimatta tarjonnut hänelle Sanattoman kokemuksia. Mietin omaa itseäni: eipä suuria mystisiä kokemuksia ole kai minullekaan sattunut hengellisellä polullani. Rukoileminen on monesti puuduttavaa, kirkossa ajatus harhailee ja kuoron soraäänet ärsyttävät... Ehkä jotain pieniä välähdyksiä Sanattomasta on ollut kuitenkin? Pyhiinvaellus Konevitsan luostariin - jonka tajusin pyhiinvaellukseksi vasta jälkikäteen? Pääsiäisyöliturgian käsittämätön ilo ja helppous siinä hetkessä uskoa ylösnousemukseen? Kadulta, puoliksi jään alta, todella vaikeana hetkenä löydetty pyhittäjä Serafim Sarovilaisen paperinen ikonikuva?

Yksi ihan selvä Sanattoman kokemus on minullakin ollut, se oli uni, jonka näin monta vuotta sitten. Ajattelin ensin kirjoittaa sen pääpiirteissään tähän, mutta se tuntuu liian henkilökohtaiselta, kuin salaisuudelta, jota ei ole tarkoitettu kaikille jaettavaksi. Taidan kuitenkin kirjoittaa ja lähettää sen nyt heti Marja Leenalle, vaikkapa eräänlaiseksi kiitokseksi tästä kirjasta.

Seuraavaksi lukulistallani on luultavasti jotakin ortodoksisuutta käsittelevää. Tai ns. tietokirja kuitenkin. Arvon tässä kahden kirjan välillä, että kumpaan tarttuisin ensin.

4 kommenttia:

  1. Luin tuon kirjan - olen lukenut kai kaikki muutkin Marja Leenan kirjat - mutta täytyy sanoa, että en oikein saanut siihen otetta. Se liukui käsistä kuin saippuapala. En saanut siitä oikeastaan mitään, mutta hienoa, jos joku toinen saa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä "liukkaus" johtuu aiheesta, joka on valtavan suuri? Melkein uhkarohkeaa on tarttua siihen.

      Poista
  2. Minulla on yksi kokemus Sanattoman voimasta, mutta se olikin sitten vahva - ja sitä edelsi vähittäinen vajoaminen sellaisen kosmisen epätoivon ja kauhun syövereihin, etten mielelläni muistele tuota aikaa. En osannut enää muuta kuin vinkaista jonkinlaisen viimeisen avunpyynnön jollekin itseäni vahvemmalle. Ja sen jälkeen minut todella kiskottiin pintaan, eikä kiskojana ollut kukaan toinen ihminen, eikä edes oma alitajuntani, olen edelleen varma siitä.

    Marja-Leenan kirjoja en ole vielä tullut lukeneeksi, aikomus kyllä on. Mutta "Sanattoman sanoittajana" yksi parhaista on minusta munkki Serafim (Seppälä). Kirkasta, analyyttista, hienoa tekstiä, jonka löysin onneksi vähän tuon kokemukseni jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, kokemuksen väläyksestä. Munkki Serafimin kirjoja en ole vieläkään lukenut, ovat iankaikkisella pitäisi-listallani.

      Poista