lauantai 10. tammikuuta 2015

Lukemisesta ja vähän langoistakin


Kuvan opus eli Finlandian ansaitusti voittanut Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät on nyt luettu, vuoden ensimmäisenä kirjana. Syy miksi en sittenkään aloittanut kirjablogia - enkä varsinkaan ryhtynyt ammatiltani kirjallisuuskriitikoksi - on se, etten oikein osaa sanoa lukemistani kirjoista mitään järjellistä. "Wau. Hieno. Olen sanaton. Tykkäsin. Lukekaa tekin." Siinä minun analyysini kirjasta (ja olen sentään opiskellut kotimaista kirjallisuutta jonkin verran ja kirjoittanut gradun erään virolaisrunoilijan kertovien runojen intertekstuaalisuudesta, hah). Kirjoista puhuminen tai kirjoittaminen on intiimiä puuhaa - en ehkä sittenkään tahdo avata kertomusten herättämiä tuntoja julkisesti. Muutenkin tuntuu siltä, että fiktio vaikuttaa minuun tällä hetkellä liian voimakkaasti. Eläydyn liikaa ja siitä ei hyvää seuraa. Seuraavat kirjat, jotka luen, ovat tästä syystä tietokirjoja. Kaksi on jo meneillään, yhtä aikaa. Toivon, että tänä vuonna saan luettua enemmän kuin viime vuonna (ei pitäisi olla vaikeaa, niin surkean lyhyt oli vuoden 2014 kirjalista). Tykkään kyllä lukea muiden kirjoituksia kirjoista. Seuraan useampaakin kirjablogia, mm. Nadian lähinnä tietokirjoihin keskittyvää blogia ja Rouva Huun Lastenkirjahyllyä pari mainitakseni.

Ja sitten niistä langoista. Ajattelin, että minun pitää hommata valkoista Nallea isoäidinkolmio-hartiahuiviin. Että taas lankaostoksille. Mutta sitten kaivelin komeroa, ja mitäs löysinkään - 400 grammaa valkoista Nallea... Aloitin jo virkkaamisen. Minulla on näköjään aina kaksi virkkuutyötä kesken yhtä aikaa, ja kaksi kirjaa. Sillä tavalla ei kyllä meinaa valmista tulla.

Laitoin tuohon yläpalkkiin ATC-korttinäyttelyn. Toistaiseksi ainakin. Jos joku kortti kiinnostaa ja haluat sen vaihtaa, laita sähköpostia tai kommentoi johonkin postaukseen. Vielä siellä ei ole kuin kolme korttia eivätkä ne ole kovin kummoisia. Mutta harjoitellaan. Laitan tähän suosikkini niistä tämän päivän korttitekeleistä: Cirripedia 1. Käytin kollaasitekniikkaa, vanha kirjaston poisto-opus sai kyytiä hyppysissäni. Niin, ja Cirripedia tarkoittaa siimajalkaisia. Söpö aihe, eikö totta. ;)

8 kommenttia:

  1. Kiitokset kivasta blogistasi :)
    Monet kirjat on liian jänniä luettavaksi, tietokirjat harvemmin pelottaa :) taidan olla vähän herkkis...
    Mukavaa tammikuuta,
    Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentista! :) Minäkin olen herkkä, nyt uppoaa selvästi paremmin tietokirjat. Niiden aika on juuri nyt.

      Poista
  2. Paljon on tullut aina luettua. Mutta sama "vika", että kirjat tulee usein "liian lähelle", ja myös jää siihen joksikin aikaa. Pitäisi huolellisemmin miettiä, mitä lukee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tämä on tuttua, ja sama koskee vielä enemmän leffoja/TV-ohjelmia - enkä niitä katsokaan. Paitsi Strömsötä, koska se ei aiheuta kauhun/ahdistuksen väreitä. :D

      Poista
  3. Oikeassa olet, syvällinen analyysi kirjoista jumittaa takaraivossa eikä millään ilveellä tule sieltä ulos. Joskus olen lukenut avoimessa yliopistossa kirjoittamiani huippuesseitä - kuka peijooni se on haamukirjoittanut puolestani, en minä ainakaan???:D Intiimiä on, kirjallisuuden kokeminen, noloa ja vaikeaa pukea sanoiksi, selittää jotain kertomatta liikaa, lataamatta liikaa henkilökohtaisuuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Oli muuten noloa muinoin kirjallisuuden laitoksella, kun sain palautetta jostain runoanalyysistä: "Taidat itsekin kirjoittaa runoja. Tästä huomaa sen." Kielsin ankarasti, en kirjoita, en. Valehtelin, silloin vielä kirjoitinkin. ;)

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Kiitti, Susanna! Tuntuu, että paperiaskartelutaidot on ihan jäässä, mutta mä harjoittelen kovasti. :)

      Poista