torstai 31. joulukuuta 2015

Lintulauta netissä

Olisi hauskaa, jos kaupungissakin saisi pitää lintulautaa. Ikkunasta tulee bongattua lähinnä variksia ja joskus naakkoja. Lintulaudalla kävisi vaikka mitä vierailijoita, mutta ilmeisesti rottien takia kaupungin järjestyssäännöt kieltävät lintujen ruokkimisen. Virolainen Looduskalender-sivusto (eli "luontokalenteri") on laittanut nettiin talvisen lintulautakameran, jota välillä tulee vilkuiltua koneella ollessa.

Eilen pulu hallinnoi lintulautaa, pienemmät linnut saivat hieman odotella vuoroaan.


Äsken virtuaalisella lintulaudalla kävi aikamoinen kuhina. Oli talitiaista (viroksi rasvatihane), jonka Viron Ornitologiayhdistys on valinnut vuoden 2016 linnuksi, sinitiaista, naakkaa...

Viherpeippokin kävi, kuten kuvasta näkyy. Se ajoi talitiaisen matkoihinsa.


Ja sitten söpö hömötiainen.


Täällä kotisaarellakin kun kiertelisi enemmän, voisi nähdä vaikka mitä lintuja. Merikotkaa on kuulemma nähty. Kerran näin mehiläishaukan puussa istumassa suoraan ikkunastani. Se taisi olla sairas, nökötti oksalla koko päivän. Samoin olen nähnyt sarvipöllön täällä. Harmittaa, kun minulla ei ole oikein käyttökelpoisia kiikareita. On kyllä ikivanhat Zeissit, joissa on hyvä optiikka, mutta niillä ei voi oikein katsoa silmälasien kanssa. Ilman rillejä en näe juuri mitään. Kevättä kohti kun mennään, niin kiinnostus lintuihin ja luontoon aina herää. Sitten kesäluonnon yltäkylläisyydessä (ja lintujen painuessa syrjemmälle pesimään) tämä vanha harrastus aina unohtuu.

tiistai 29. joulukuuta 2015

Kukkia Strömsö-ohjelmaan ja lisää liinoja

YLE:n ihana Strömsö-ohjelma, jota katselen YLE Areenasta huonoina hetkinäni, haluaa katsojiltaan virkattuja kukkia ja lehtiä installaatiota varten. Luin tästä Strömsön FB-sivuilta, kopioin tekstin suoraan tähän. 

"När julen är utstädad ska vi göra en virkinstallation i Strömsös trädgård och du får vara med. Skicka in virkade blommor eller blad, färg, form och storlek bestämmer du. Tagga dina virkande vänner och sprid ordet. Skicka in ditt bidrag till Strömsö, PB 1000, 65101 Vasa, Finland. Senast den 28.1.2016 behöver vi dina alster."

Pakkohan tähänkin soppaan oli lusikka - tai virkkuukoukku - tunkea. Saa nähdä, mitä strömsöläiset kehittelevät lähetetyistä kukista ja lehdistä. Virkkasin Vaasaaan toimitettavaksi muutaman kukkasen Catania-puuvillalangoilla. Niitä on niin pienet keräset jäljellä, ettei niistä saa aikaan liinoja, mutta tällaisiin pieniin kukkiin ei kulu paljon lankaa. Kukan ohje on Prinsessajuttu-blogista parilla muutoksella. Alkuperäisestä ohjeesta poiketen käytin omissa töissäni vain tavallisia pylväitä ja lisäksi tein keskustan eri värillä kuin terälehdet.


Heti joulunpyhien mentyä suunnistin Anttilaan, missä Novitan Kartano- ja Huvila-puuvillalangat olivat kivassa tarjouksessa. Värit ovat taas näissä kuvissa mitä sattuu. Pinkki liina alakuvassa ei ole ihan noin räikeä, se on Kartano-lankaa ja virkattu 2 mm koukulla. Kartano on merseroitua puuvillaa, joten siinä on himmeä kiilto. Ja keltaiset vähän isommat liinat ovat jo blogissa nähtyä auringonkeltaista Cataniaa, ei tuollaista kuvan hailakan keltaista. Mahdotonta valokuvata talvella sisätiloissa, vaikka päivä olisi aurinkoinen, kuten tänään.


Koska tosiaan saatoin ostaa muutaman kerän lankaa, pikkuliinoja on tulossa vähän joka värissä. Nämä ovat hyviä lautasen alusia vaikkapa.

Olen ollut vähän flunssainen, mutta tuntuu siltä, ettei tauti ole äitymässä kovin pahaksi. Eilen oli vähän lämpöä illalla, aamulla melkein alilämpöä. Ehkä säästyn vähällä tällä kertaa. Olo on kyllä jotenkin voimaton, hyvä että pääsin kaupasta kotiin kantamusten kanssa.

maanantai 28. joulukuuta 2015

Helmet-kirjastojen vuoden 2016 lukuhaaste

Harmitti vähän, kun en tajunnut tänä vuonna tarttua tarpeeksi ajoissa Kirjan vuoden lukuhaasteeseen. Vaan eipä hätää, Helmet-kirjastot julkaisivat pian alkavalle vuodelle uuden 50 kirjan listan. Olen mukana haasteessa! Katsotaan sitten vuoden kuluttua, kuinka monta kohtaa tuli ruksittua yli. Toivoisin todellakin lukevani vuonna 2016 enemmän kuin tänä vuonna. Anna-Leena Härkönen sanoo Mieli ja maisema -kirjassa, jota juuri luen, että lapsena hänen monet harrastuksensa söivät toisiaan. Näin on minullakin nyt. Lukeminen joutuu kilpailemaan käsitöiden ja muiden puuhien kanssa. En ole koskaan ollut yhden asian ihminen, minkä varmaan huomaa tästä blogistakin.

1. Ruuasta kertova kirja
2. Matkakertomus
3. Kirjassa rakastutaan
4. Maahanmuuttajasta, pakolaisesta tai turvapaikanhakijasta kertova kirja
5. Kirjan kannesta voi tehdä kirjanaaman
6. Kirjastosta kertova kirja
7. Vihervuosi 2016 -sloganiin "Minun maisemani – maalla ja kaupungissa" sopiva kirja
8. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
9. Sinulle vieraalla kielellä tai murteella kirjoitettu kirja
10. Aasialaisen kirjailijan kirjoittama kirja
11. Sarjakuvakirja
12. Näytelmä
13. Kirjan nimi on kysymys
14. Historiaa käsittelevä tietokirja
15. Kirjan kansi on mielestäsi ruma
16. Et ole ikinä ennen kuullut kirjasta
17. Kirjassa juhlitaan
18. Lastenkirja
19. Kirjan päähenkilö on sinun unelmatyössäsi
20. Kirjan nimi viittaa vuorokaudenaikaan
21. 1700-luvulla kirjoitettu kirja
22. Kirjassa mukana Marilyn Monroe (syntymästä 90 v.)
23. Oman alansa pioneerinaisesta kertova kirja (Miina Sillanpään, Suomen ensimmäinen naisministerin, syntymästä 150 v.)
24. Kirjasammon päivän täkynä vuonna 2016 ollut kirja
25. Kirjassa on yli 500 sivua
26. Elämäkerta tai muistelmateos
27. Afrikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
28. Perheenjäsenellesi tärkeää aihetta käsittelevä kirja
29. Kahden kirjailijan yhdessä kirjoittama kirja
30. Viihteellinen kirja
31. Olympialaisista kertova kirja
32. Kirjassa on myrsky
33. Kirjailijan viimeiseksi jäänyt kirja
34. Keskustelua herättänyt kirja
35. Kirjassa ollaan avaruudessa
36. Kokoelma esseitä tai kolumneja
37. Kirjan nimi viittaa vuodenaikaan
38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja
39. Nobel-voittajan kirjoittama kirja
40. Eläkeläisen suosittelema kirja
41. Kirjassa lähetetään kirjeitä
42. 2000-luvulla sotaa käyneestä maasta kertova kirja
43. Kirjassa mukana Pablo Picasso (syntymästä 135 v.)
44. Kirjassa joku kuolee
45. Suomalaisesta miehestä kertova kirja
46. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja
47. Eteläamerikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
48. Kirjassa on alle 150 sivua
49. Vuonna 2016 julkaistu kirja
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

lauantai 26. joulukuuta 2015

Rauhaa maailmaan -lukumaraton - päivitetty 28.12.

Tapaninpäivän iltapäivää, blogikansa! Löysin kivan välipäivien lukuhaasteen Pinon päällimmäinen -blogista. Rauhaa maailmaan -lukumaratonissa lueskellaan rennolla otteella viikon ajan 26.12.15.-2.1.16.

Kuva: Pinon päällimmäinen -blogi
Oma haastekirjapinoni on melkoisen matala, koska tunnen itseni - olen hidas lukija ja lisäksi juuri nyt kuulen myös värikkäiden puuvillalankojen kutsun... huutelevat tuolla virkkaamaan jotain keväistä. Tässä siis kirjapino, jossa joululahjaksi saamani Jevgeni Vodolagkinin Arsenin neljä elämää, Jonas Gardellin Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin -trilogian viimeinen osa Kuolema sekä Laura Saven Paljain jaloin. Lisäksi vielä tietokirja luettavaksi vaikka romaanien välipalana: Anne Helttusen, Annamari Sauren ja Jari Suomisen Mieli ja maisema - Kirjailijoiden työhuoneita.


Ei siis ihan keveimpiä kirjoja. Laura Saven kirjan maailmaan minut valmisteli jo eilen YLE Areenasta katsomani dokkari Peter Snickarsin elämän lopusta, Kunnes syöpä meidät erottaa.

Päivitän tähän alle lukukokemuksiani viikon aikana aina sopivissa paloissa.

26.12. Kolmen tunnin lukumaratonin jälkeen Laura Saven Paljain jaloin (WSOY, 2013) luettu kokonaan. Luusyöpään parantumattomasti sairastuneen kirjoittajan blogi- ja päiväkirjamerkintöihin perustuva romaani on kaunis ja surullinen, mutta myös lohdullinen lukukokemus. Laura Save ei ehtinyt ennen kuolemaansa saada tietää, että hänen kirjansa julkaistaan. Oli pakko lukea kirja yhdeltä istumalta. Keinutuolissa kiikuskelin ja luin henkeä pidättäen.

28.12. Voi rähmä. Tajusin tämän haasteen ilmeisesti väärin. Ei siis rentoa lueskelua viikon ajan, vaan tiukka lukuspurtti jossain välissä viikon aikana -ko? No niinpä niin. Luetun ymmärtämisessäni on ilmeisesti häikkää, heh. Taisi martonini vaihtua hölkäksi, mutta ei se mitään. Joka tapauksessa eilen luin Mieli ja maisema -kirjaa ehkä kolmasosan. On mielenkiintoista lukea eri kirjailijoiden työskentelytavoista ja päästä kurkistamaan valokuvien kautta sisälle heidän työhuoneisiinsa. Yksi kirjailija tarvitsee ikkunallisen työhuoneen, toinen taas nimenomaan ikkunattoman.

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Pieni joulutauko

Palaillaan blogin ääreen pyhinä, nyt hyvää joulujuhlaa joka torppaan!


lauantai 19. joulukuuta 2015

Here Comes The Sun

Jotain kässäilyjäkin välillä. Tällä mallilla (Amikomo 3-13) olen ennenkin tehnyt pieniä pyöreitä liinoja, joihin tulee piparkakkureunus. Muuten menin ohjeen mukaan, mutta magic ring -aloituksen sijaan aloitin viidellä ketjusilmukalla renkaana. Lankana on satunnainen äidin kaapinpohjalla marinoitunut puuvilla, auringonkeltainen. 50 grammaa ei ihan riittänyt yhteen liinaan, jonka halkaisija on 28 cm. Koukun koko oli 2,5 mm. Näitä pitää tehdä joka värissä, Novitan Huvila ja Kartano houkuttelisivat...

Täältä tulee aurinko!


Haluatte kuitenkin aurinkoisen korvamadon, joten olkaa hyvät:

Joulukuusimetsässä ja himmelintekoa oppimassa

Kävin eilen Kansallismuseossa. Pihalla oli, kiitos vinkistä, Elina, joulukuusimetsä. Eri vapaaehtoistahot harrasteryhmistä päiväkoteihin olivat koristelleet kuusia käyttäen varsinkin kierrätysmateriaaleja, kuten CD-levyjä ja viilipurkkeja. Sateessa ja päivänvalossa joulukuusimetsä vaikutti suoraan sanottuna vähän reppanalta. Vähän mietin joidenkin kuusien kohdalla, että koristeiden kehittelyyn olisi voinut enemmänkin panostaa. Yllättävän moni oli käyttänyt laminointikonetta. No, saapa säänkestävää ainakin. 

Jalat mässähtelivät mutaiseen maahan kuusia kierrellessä. Valokuvat välittävät ainakin joulukuun räimäleisen ilman, jos ei muuta... Tämä kannattaa käydä ehdottomasti kokemassa auringon laskettua. Metsä on pystyssä loppiaiseen asti.




Kansallismuseon ala-aulassa sai kokeilla himmelitekoa. Tämä oli se varsinainen juttu, joka minut houkutteli itselleni muuten varsin tuttuun museoon. (Rukinlavat on kyllä hienoja, pointsit entisajan tekijöille!) Aulan katosta roikkui 8 x 4 metrinen jättiläishimmeli, jota syksyn mittaan ovat monet käyneet museolla rakentamassa. Valitettavasti ruoko tai olki oli päässyt loppumaan, joten en päässyt osallistumaan varsinaisen himmelin tekoon, mutta mustasta mehupillistä sain kokeilla himmelin perusmuodon, salmiakkikuvion kokoamista. Siihen meni 12 pilliä ja tekele roikkuu nyt tuosta olohuoneen kattolampustani. Ohjeetkin sain mukaan, joten ehkä vielä joskus rakennan oman isomman mehupillihimmelin. Kiva tekniikka. YLE:n sivuilla on minuutin pituinen video Kansallismuseon jättihimmelistä. 

Kiersin museon näyttelyt suht nopsakkaan läpi. Esihistoria, lempiosioni, oli valitettavasti suljettu. Meinasin aluksi jättää Sibelius-erikoisnäyttelyn käymättä, mutta sehän olikin iso ja hieno! Kannattaa käydä ehdottomasti katsastamassa. Sytyin kunnolla vasta loppupuolella näyttelyä, joten voi olla, että "joudun" menemään uudestaankin. Sibelius-näyttely on avoinna maaliskuulle.

tiistai 15. joulukuuta 2015

Ja taas se leikkii

No niin, tällaisen hepun kanssa vietin eilisen tuolla rannalla. Kovasti ensin tiirailin, ettei ole yleisöä ja kaivoin Veikan kassista muutamaa kuvaa varten.


Hän on Veikka Gustafsson -nukke, Martinexin 1999 joulumarkkinoille lanseeraama action figuuri, joka oli säilynyt avaamattomassa pakkauksessaan 16 vuotta. Niin, tuhosin nuken rahallisen ja keräilyarvon avaamalla pakkauksen, mutta näin on vaan niin paljon hauskempaa! Veikka Gustafssonhan on siis suomalainen vuorikiipeilijä. Aikamoinen kuriositeetti suomalaisessa leluhistoriassa tämä nukke. Keltaiseen toppapomppaan pukeutunut Veikka on yllättävän iso ja painava, 32 cm pitkä. Taitaa olla Ken-nukkejakin suurempi? Veikasta on tehty toinenkin nukkeversio, jossa samassa pakkauksessa punaisiin pukeutuneen miehen kanssa on hervottoman kokoinen lumimies! Veikka on täysin väkivallaton hahmo, mukana ei ole aseita, vaan köysiä, jäähakku ja muita varusteita vuorikiipeilyä varten.


On se vaan hyvän näköinenkin!



Oli taas virkistävä kuvausreissu, melkein tyyni merikin, ja sattumalta sain puhelun eräältä leluihmiseltä (= ihminen, jonka työ & harrastus ovat lelut) tuolla rannalla ollessani. Harmi, etteivät kokovartalokuvat Veikasta onnistuneet. Otin ne liian ylhäältä. Lelukuvaajan ohje numero yksi on: kyykisty, mene lelun tasolle, älä kuvaa yläviistosta. Minulla eivät polvet taipuneet tällä kertaa riittävästi.

Seuraavaksi taas Jotain Ihan Muuta.

perjantai 11. joulukuuta 2015

Kivaa postia ja taideryhmään tutustumassa

Onko Runotalo teille tuttu? Tilailin Runotalon Sarilta hieman tarroja, joissa on ajatuksia, runosia, ja sain mukana palasen Runotalon puutarhasta - ihan konkreettisesti. Laitan näitä kirjeisiin ja kalenteriini. Sari pakkaa ihanat tuotteensa aina niin kauniisti, kierrätysmateriaaleja hyödyntäen. Nyt oli tarrat kiepauteltu mm. vanhan kasvioppaan sivuihin. Ja mukana kulki kaksi kuivakukkaa suoraan Runotalon puutarhasta - terveisiä kesästä. Kaunis lähetys, kiitos!


Sarin blogista on muuten minulle tullut tutuksi Fly Lady -tekniikka kodin kaaoksen taltuttamiseksi. Ideanahan on käyttää vartti (ja vain se vartti) joka päivä kodin kunnossapitoon ja siivoukseen. Katsokaa linkistä lisätietoja, jos alkoi kiinnostaa. Itse olen kyllä sellainen, että jos innostun siivoamaan, teen sitä ihan mielelläni pitkään, vaikka tunteja yhtämittaaa. Mutta Fly Ladyssa tärkeää onkin rutiinien luominen. Ja tiskialllas kiillotetaan joka ilta, jotta aamulla on mukava astua keittiöön ja aloittaa uusi päivä! (Oi toteutuisipa tässäkin torpassa joskus...) Mutta tuon rutiinien tärkeyden allekirjoitan ihan täysin.

Mukavaa postia on tullut muutenkin. Maahiska-ihanainen stailasi minut lähettämällä paketillisen pukineita (pitkän hameen, harmaan pienen liivin, ohuen vihertävän huivin) kaiken muun kivan lisäksi. Vaatteet olivat juuri tyyliäni ja kooltaankin sopivia. Kuvaa en tänne laita, kuvitelkaa itse. Ja niin kauniisti Maahiska kirjoitti mukaan laittamaansa korttiin, että talletin kortin oitis aarrelaatikkooni. Kiitos vielä!

Eilen kävin testaamassa asukastalon taideryhmän tuossa lähikaupunginosassa. Meitä oli vain kaksi osallistujaa taiteilija-ohjaajan lisäksi. Maalasin vesiväreillä ja guasseilla jotakin. En oikein ymmärtänyt onko ryhmä jatkumassa vai ei. Vapaaehtoistoimintaan perustuvissa jutuissa tuntuu aina leijuvan yllä tietty epävarmuus jatkosta...


Maalasin yllätys-yllätys ympyrää ja pehmeää kaarevaa muotoa. Olen joskus oikein yrittänyt piirtää ja maalata teräviä muotoja, mutta käden luontainen liikerata kai laittaa maalaamaan kaarevia muotoja. Näin ainakin selitti toissakesäisen akvarellikurssin opettaja.

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Kala kamerassa

Virolaiset luontokamerat ovat jääneet syys-talvikaudella olemattomalle huomiolle täällä blogissa. Hirvikamera ja hyljekamera eivät näytä olevan juuri nyt toiminnassa. Käsmun rantakamera näyttää harmaata merimaisemaa. Lähellä Tallinnaa, Viron pohjoisrannikolla sijaitseva Käsmu on minulle tuttu, kiva paikka. Kerran vietin siellä muutaman päivän eräänlaisen kääntäjäseminaarin merkeissä.

Yksi luontokamera näyttää toimivan, kalakaamera! Vaikka olen entinen akvaristi, tämän kameran seurailu ei saa kyllä minua hihkumaan innosta. Vähän tylsää. Joskus tulee kuitenkin kurkattua, mitä "silakoille" kuuluu. (En tunne kuin trooppisia akvaariokaloja, ja ehkä erotan hauen ahvenesta.) Tässä kuvakaappaus kalakamerasta tältä illalta. Pari eväkästä siellä ui paikoillaan.


Ei voi muuta kuin odotella kevättä ja niitä mahtavia pesäkameroita. Virolaisten luontokameroiden seuraajilla on englanninkielinen keskustelufoorumi. Itse en ole sinne jaksanut kirjautua, mutta lueskelen joskus muiden juttuja.

lauantai 5. joulukuuta 2015

Lisää joulujuttuja kotona ja myyjäisissä

Viisi luukkua jo avattu joulukalenterista. Ilokseni siitä näyttää joka päivä paljastuvan kuvan lisäksi jokin englanninkielinen raamatunjae. Tämä ensimmäisen luukun jae kolahti kyllä lujaa tässä ulkoisessa ja hitusen sisäisessäkin pimeydessä: "Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon."


Torstaina kävin Iiris-keskuksessa Helsingin ja Uudenmaan näkövammaisten jouluriehassa. Suuntasin ensimmäisenä Hepan pöytään. Ostin Hepan neuloman pörröisen tuubihuivin. Se on tuossa alla olevassa kuvassa alareunassa. Mahdoton tavoittaa kameralla sen väriä tässä hämäryydesssä, mutta siinä on mustaa ja vihreän eri sävyjä. Ihanan pehmoinen! Huivi on minulla juuri nytkin kaulassa. Hepan pöydästä lähti mukaan myös punaiset mehiläisvahakynttilät. Tarjolla oli monenlaisia käsitöitä noin kolmellakymmenellä eri myyjällä. Yhdestä pöydästä ostin kivan helmillä koristellun rottinkikorin. Joku saa sen luultavasti joululahjaksi, jos raaskin luopua siitä.



Kotona laitoin tänään lisää joulujuttuja esille. Vuosia sitten Tiimarista ostettu kultainen paperitähti pääsi olohuoneen ikkunaan.


Sohvapöydälle väsäsin kranssiasetelman. Luultavasti Sylvi keksii yöllä, että kranssiin pisteltyjä kuusenpalloja voi läimiä pitkin lattioita.


Lopulta kaivoin esille kaikki loputkin lumisadepalloni. Niitä on yksi iso ja viisi pientä. Mitä niitä turhaan hautoo laatikossa, pääskööt esille kerran vuodessa. Harmillisesti jo melkein jokaisesta lumisadepallosta on haihtunut vettä.


Huomenna sitten juhlistetaan itsenäisyyspäivää ja pyhän Nikolaos Ihmeidentekijän päivää. Eli joulupukin esikuvan päivää. Meidän seurakunnassa on jokin lastenjuhla kai. Olen pudonnut vähän kelkasta, kuulen aina jälkikäteen, mitä seurakunnassa on tapahtunut. Nytkin olisi ollut 2.12. srk-salilla jonkinlaiset vapaaehtoistoiminnan messut, mutta valitettavasti ohi meni. Minulla on tullut myös aikamoinen kynnys mennä kotikirkkoon Tapiolaan, kun jotkut ihmiset tekevät ison numeron siitä, ettei minua ole näkynyt siellä vähään aikaan. Tarkoittavat toki hyvää, mutta se on hirveän kiusallista. "Missä olet ollut?!" Kolmen-neljän pyhäkön välillä kulkemisessa on hyvät ja huonot puolensa. Pitäisi kai kiinnittyä taas yhteen kirkkoon ja sen ympärillä olevaan yhteisöön. Pyhittäjä Hermanin kirkolla ovat tutut ihmiset (tosin monet vanhat tutut vuosien takaa ovat jonnekin sieltä kadonneet tai jo kuolleetkin), Pappilatalon pikkukirkossa tykkään käydä, kun se on niin pieni (ja nimikkopyhälleni vielä omistettu), Uspenskissa voi solahtaa anonyymisti joukkoon (mikä on hyvä tai huono asia vähän mielialasta riippuen) ja Jumalansynnyttäjän syntymän yhteisössä olisi mahdollisuus päästä osalliseksi, niin, siitä yhteisöllisyydestä ehkä ihan erityisellä tavalla. Ja olisihan vielä tuossa lähellä hautausmaan kaunis profeetta Elian kirkko. Vaihtoehtoja on paljon täällä. Eikä tuossa ole edes kaikki. 

Myyjäisistä tuli vielä mieleen, että Ornamon Design joulumyyjäiset olisivat tuossa Kaapelitehtaalla vielä huomenissa. Vinkiksi kaikille, joita laadukas taide & käsityö kiinnostaa. Luulen, että sinne saa varata aika paksun lompskan mukaan? En taida uskaltaa mennä edes katselemaan, heh!

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Ensimmäiset joulukoristelut ja hämmentävä joulukuusi

Kilvoittelin tähän 1. adventtiin (oma kalenteri sanoo tylsähkösti "27. helluntainjälkeinen sunnuntai" - ortodokseilla tosiaan adventtisunnuntaita ei lasketa), kunnes annoin itselleni luvan laittaa joulukyntteliköt ja parit koristeet ikkunoille. Olen ihan hulluna noihin vähän laadukkaampiin lumisadepalloihin. Kurkistelin juuri ikkunasta pimenevään iltaan, että onko muu porukka lähitaloissa viritellyt adventin kunniaksi jouluvaloja ikkunaan, mutta vaikuttaa siltä, että osa laittoi valot jo pari viikkoa sitten ja osa laittaa joko myöhemmin tai ei ehkä ollenkaan. Aika vähän tuolla ikkunoissa näkyy valoja. Tylsää! Minullahan on kulma-asunto ja sekä idän että pohjoisen puolella näkymänä on ihanaisesti vastapäinen kerrostalon seinä. 


Lisää joulukoristeita laitan ehkä myöhemmin esille. Täytyy sanoa, että nyt on tässä torpassa vallalla totinen joulu-blääh. En haluaisi viettää joulua mitenkään muuten kuin menemällä kirkkoon jouluyönä tai joulupäivänä. No, yhden hilpeän joululöydön tein. Juu, kaupoissa ei saisi valokuvata, mutta tämä soiva joulukuusi lumisade-efektillä oli niin tyrmistyttävä, että oli pakko ikuistaa se. En tiedä näkeekö kuvasta, mutta kuusen latvasta tuiskuaa kuusen päälle tekolunta. Sateenvarjossa kuusen alla on oltava jonkinlainen imumekanismi, jotta lumi saadaan kiertämään tuonne latvaan takaisin. Lisäksi kuusi soittaa joululauluja dingelidongeli-äänellä. Aika hurja minusta. Melkein pelottava! Mutta jotkut tykkää, makuja on monenlaisia. Ei ollut ihan halpakaan, taisi olla jotain 150 €.


Ehtiihän sitä joulutunnelmaan päästä vielä moneen kertaan. Vaikka sitten jouluna? Onkos blogikansa viritellyt valot ikkunaan tänään vai onko teillä ns. kaamosvalot syyspimeistä alkaen?

Lukuhaaste ja kieliopintoja ainakin teoriassa


Suketuksen blogissa Eniten minua kiinnostaa tie on käynnissä kiinnostava Kansojen juurilla -lukuhaaste. Tarkoituksena on siis lukea alkuperäiskansoihin liittyvää kirjallisuutta - ainakin kolme kirjaa, joista yksi liittyy saamelaisuuteen - elokuun 9. päivään mennessä. Se on YK:n julistama kansainvälinen maailman alkuperäiskansojen päivä. Jos kiinnostutte haasteesta, käykää katsomassa lisätiedot edellä olleesta linkistä ja ilmoittautukaa toki mukaan.

Korkkasin itse lukuhaasteen lukemalla alusta loppuun Inger-Mari Aikion runokirjan Beaivváš čuohká gaba - Aurinko juo kermaa, jonka ostin Turun kirjamessuilta. Olin toki lueskellut tekijän valokuvin kuvitettua kirjaa jo aiemminkin, mutta nyt luin se kokonaan. Runokirjat pitäisikin lukea alusta loppuun, sillä ohi ovat ne ajat, jolloin runokokoelma oli vain nippu runoja satunnaisessaa järjestyksessä. Kyllä melkein jokaisessa kokoelmassa on jonkinlainen kaari tai tarina, jonka äkkää runot järjestyksessä lukemalla. Lempirunoihin voi toki sitten palata aina uudelleen. Aikion teoksessa runot on järjestetty vuodenkierron mukaan. Ensimmäinen osio on kesä ja siitä kuljetaan kohti talvea, kunnes kevätkesä saapuu ja kirja päättyy.


Kaksikielinen kirja on kaunis pieni teos. En vakuuttunut niinkään Miro Mantereen runoihin tekemästä musiikista - kirjan taskussa on siis CD-levy. Ikävä kyllä CD pätkii pahasti ainakin minulla, enkä päässyt nauttimaan täysillä runomusiikkiiteoksen äänipuolesta. Mutta runot ovat ilmavia ja kauniita, kolmirivisiä kaikki, vähän kuin haikuja. Saamenmaan luonto hengittää teksteissä.


Aikion kirjan on kustantanut DAT (2014). Kirjamessuilla oli mutten aluksi pieni kielimuuri kirjan myyjän kanssa. DAT taitaa olla saamelaiskustantaja Norjan puolelta? Selvisimme lopulta skandinaaviskalla.

Omille saamen opinnoilleni ei kuulu tällä hetkellä ihmeitä. Jumituin totaalisesti oppikirjan neloskappaleeseen, jossa uutta asiaa tuli pilvin pimein. Sitten pidin taukoa ja jouduin palaamaan kolmoseen kertailemaan vanhoja juttuja. Itseopiskelu on haastavaa. Viroakin pitäisi todella petrata. Olen ajatellut varmaan jo reilun vuoden mennä Tuglas-seuran viron kirjoittamisen nettikurssille. Ei ole ihan halpa se, ja vaatii lisäksi seuran jäsenyyden. Mutta ehkä tulevana keväänä on kurssin aika. Nettikurssilla kirjoitetaan oman valinnan mukaan kymmenen tekstiä viroksi ja niistä saa palautteen. Jotenkin nolottaa, etten ole vuosikymmeniä (olen wanha!) kestäneen Viro-harrastuksen aikana saanut itseäni liittymään Tuglas-seuraan. Josko nyt viimein!

Jos tiedätte muita hauskoja lukuhaasteita, jotka alkavat suunnilleen vuodenvaihteessa, niin vinkatkaa ihmeessä.

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Haksahdus Hama-helmiin

Päivän toinen postaus, kun ensimmäinen oli jotenkin angstinen. Siis: Hama-helmet. Mini Hama -helmiä tuli jo kokeiltua ja nyt piti testata siis vielä nämä Midi Hamat eli ne peruskokoiset ja tunnetuimmat silityshelmet. Tiimarista aikoinaan ostin vastaavia mutta halpahelmiä, niiden kanssa epäonnistuin, koska ne eivät olleet yhtään tasalaatuisia. Nyt tein valkoisista Hama-helmistä Pinterestin ohjeilla lumihiutaleita, jotka silityksen jälkeen liimasin korttipohjin Tacky Glue -liimalla. Postitse näitä kortteja on ehkä hiukan riskialtista lähettää, saattavat hajota lajittelukoneessa, mutta kädestä käteen ojennettaviksi sopivat kyllä. Onhan nuo aika "muovisia", mutta tykkään korttien yksinkertaisuudesta. Aina ei tarvitse joulukortissakaan olla kultaa ja kimallusta. Vai tarvitseeko?


Ja sitten piti tietysti vielä irrotella ja tehdä värikäs härpäke-turhake. Ehkä tuon voisi ripustaa nauhassa kaulaan, jos kehtaisi.


Tajusin, että silitin ne Mini Hamat liian kuumalla raudalla. Ohjelämpötila oli "villa", mutta kyllä se miedompi "silkki" olisi ollut oikeampi lämpötila pikkuhelmille. Eikä sitä rautaa olisi ehkä kannattanut painaa niin paljon. Jatkamme harjoituksia. Siis todellakin jatkamme, Mini Hamoja on vielä muutama tuhat helmeä jäljellä ja Midejäkin vajaa pussillinen. Tämä on yllättävän kivaa puuhaa.

Isoja kysymyksiä ja hyvin pieniä vastauksia

Mielekäs miellekartta -blogista tuli haaste, varsin isoja kysymyksiä. Marrasmatalamielisyydessä niihin on vaikea vastata tänään mitään kovin ylevää, mutta yritetään.

1. Mistä olet kiitollinen juuri nyt?
No heti paha! Olen ollut viime aikoina väsynyt ja katkerakin, tunnustetaan. Mutta juuri nyt olen kiitollinen lähinnä siitä, että saan asua kaupungin parhaimmilla hoodeilla, pienen kävelymatkan päässä merestä ja monista palveluista. Siitä, että tässä kuussa raha riittää ihan sinne seuraavaan rahapäivään asti. Nimipäivästä, joka on tänään, pyhien esirukouksista. Luovista puuhista ja päähän pälkähtelevistä ideoista, joita voin toteuttaa.

Rippi-isältä joskus saatu kaunis kuvakirja suurmarttyyri Katariina Aleksandrialaisen elämästä.
2. Minkä valinnan tai asian haluaisit muuttaa elämässäsi jos pystyisit?
Haluaisin olla terve ja tasapainoisempi ilman jatkuvaa ahdistus-masennus-piirileikkiä. Monet törppöilyt jos saisi pyyhittyä pois, niin olisi kyllä hyvä! Ihmissuhteeni voisivat syventyä, ne jotka ovat jo olemassa. En halua menettää enää yhtään ystävää/kaveria.

3. Mikä on sinun mielestäsi elämän tarkoitus?
Huh taas! Ennen sanoin, niin kuin metropoliitta Ambrosius jossain lehtihaastattelussa, että elämän tarkoitus on olla toiselle enkeli. Takerrun nyt tuohon, kun itsellä lyö tyhjää päässä. On tällä hetkellä aika vaikea keksiä juuri minun elämäni tarkoitusta.

maanantai 23. marraskuuta 2015

Sienimetsässä marraskuussa

Eli uusi yritys blogipostaukseksi. Tekeekö Blogger teille muille kummia temppuja? Oma postaukseni katosi ja myös tekstin asettelussa on ollut ongelmia. En ehtinyt lukea mahdollisia kommentteja, jos niitä oli tullut sienimetsäpostaukseen. Mutta siis: olimme entisten työkavereiden kanssa suppilovahverometsässä Porvoossa eilen. Oli vetistä, onneksi oli kumpparit jalassa. Myös lunta oli jonkin verran, mutta sieniä saatiin pyydystettyä kyllä ihan kivasti. Metsässä oli tummavetinen puro, joka solisi kauniisti, sammal tuoksui. Korpit huutelivat välillä. Sellaisia asioita, joihin kaupunkimetsiköissä ei ehkä törmää. Myös vanhoja kavereita ja paria uutta tuttavuutta oli hauska tavata. Tänään taidan tehdä suppilovahveropiirakan. Alla muutama kännykkäräpsy, hämäriä kuvia hämärästä metsästä. Unohdin oikean kameran kotiin.



lauantai 21. marraskuuta 2015

Testissä Mini Hama -helmet

...eli toisin sanoen kuinka tekemisen prosessi on lopputulosta palkitsevampaa.

Olen aiemminkin tehnyt jotain silityshelmillä, mutta ne eivät olleet Hama-helmiä, vaan jotain epätasalaatuista sekundaa. Kokemus oli ankea. Kun kuulin, että on olemassa myös minikokoisia Hama-helmiä, päätin antaa muovisille silityshelmille uuden mahdollisuuden. Ei kun tilausta nettikauppaan (näitä minihelmiä oli muuten vaikea löytää mistään). Tällaiset pakkaukset hain tänään Matkahuollosta: ruskeasävyisiä helmiä 5000 kappaletta eläimien päitä varten, 2000 kappaletta helmiä retrokukkiin ja vielä kaksi 2000 helmen sekalaiset sävyt -pussia.


Nämä helmet ovat pieniä. Siis oikeasti pieniä, ehkä 2 mm korkeita ja reilun millin halkaisijaltaan. Ikäsuositus Mini Hamassa on +10 vuotta. Pienille lapsille näiden käsittely on aivan liian vaativaa. Sormilla näihin ei voi koskea, pinsetit ovat aivan pakolliset helmien asettelussa.



Seurasin ensin mallia, mutta päätin sitten irrotella ja tehdä helmityön "omasta päästä". Kuten isommissakin Hama-helmitöissä, myös minihelmet asetellaan piikikkäälle alustalle ja sitten silitetään leivinpaperin läpi. Minihelmissä riittää silitys matalammalla lämmöllä kuin niissä isommissa helmissä. Helmikuvion tekeminen ja suunnittelu olivat todella rentouttavia. Melkein hakkaa värityskuvien tekemisen. Yhtään ei saa hötkyillä, kun toimitaan näin pienten nippeleiden kanssa. Oli kivaa, oikeasti! Tein mandalan, joka ennen silittämistä näytti tältä, ihan mukavalta.


Mutta silittäminen saa nämä helmityöt näyttämään kyllä vähän ikäviltä. Kun helmen korkeus on 2 mm ja sen vielä silittää littanaksi, on paksuutta valmiilla lärpäkkeellä ehkä puoli milliä. Aikamoinen turhake, jos suoraan sanon. Keksin kyllä, että näillä helmillä voisi toteuttaa hyvin lumihiutaleita ym. liimattavaksi joulukortin koristeeksi. Lituskainen valmis työ ei myöskään paina paljoa, joten voisihan tuollaisen vaikka korvakoruksi ripustaa - jos omistaisi korvareiät.


Eli vaikka lopputulos on hiukan turha ja epämääräinen, tekeminen on niin mukavaa, että jatkan kyllä tätä. Pinterestistä löytää muuten Hama-helmille valmiita ohjeita vaikka kuinka paljon. Taidan tsekata ne lumihiutaleet seuraavaksi.

Strömsössä muuten toteutettiin joskus Hama-helmillä avainkaapin oven koriste, jota ei silitetty, vaan helmet siirrettiin tarrapaperille. Näytti kivemmalta, kun helmet eivät liiskaantuneet silittäessä. Täytyy ehkä kokeilla sitäkin tekniikkaa joskus.

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Joulukalenterikaupoilla

Syksyn stressaavin viikonloppu on onnellisesti ohitse. Ison tapahtuman järjestäminen ei ole helppo homma, mutta nyt olen monta kertaa viisaampi, mitä tulee tapahtumantuottamiseen. Huh! Päätin palkita itseni joulukalenterilla. Helsingissä Eerikinkadulla on ihana pieni kauppa, joka myy ehkä enää ainokaisena liikeenä pääkaupungissa kristillistä esineistöä - nyt kun Valamon Tuohus-kauppakin Liisankadulla on jo aikaa sitten sulkenut ovensa. Kyseessä on siis Trimeeri (ja tämä ei ole maksettu mainos, vaan puhtaasta ilosta kirjoitan), jossa on varmasti kaupungin suurin valikoima joulukalentereita kaiken muun mielenkiintoisen lisäksi.


Myyjä esitteli minulle kalenterivalikoiman, joka tosiaan oli hengästyttävän laaja. Päädyin lopulta saksalaiseen panoraamakalenteriin, johon on piirretty Betlehemin maisema.


Yksityiskohtia on paljon. Kalenterin ensimmäinen luukku on tässä, mistä "tarina alkaa" eli enkelin ilmestyminen Neitsyt Marialle.





Piti tutkailla ja haeskella hieman joulukalenterin historiaa. Ensimmäinen joulukalenteri painettiin Saksassa 1900-luvun alussa. Adventtikalenterit ovat pikkuhiljaa muuttuneet joulukuun 1. päivänä aloitettaviksi joulukalentereiksi, mutta partiolaisten kalenteri on edelleen perinteinen adventtikalenteri. Niitä tuli muuten pienenä partiolaisena aikoinaan myytyä ovelta ovelle ihan riittävästi. Luokkatoverini E:n ovellakin kävin adventtikalenteria tyrkyttämässä, mutta E:n äiti huusi kiukkuisesti "me ei tueta partiolaisia". E kävi pioneereissa. Oi niitä aikoja.*

Ortodoksisessa kirkossa ei lasketa adventtisunnuntaita. Meillä on sen sijaan 15.-24.12. joulupaasto. Laitan kuitenkin jouluvalot ja -koristelut 1. adventtisunnuntaina esille. Se on siis tänä vuonna 29.11. eli aika pian!

*Pakko muistella lisää. E pyysi minua pioneereihin. Siellä tehtiin kuulemma paljon kansainvälisyysjuttuja, oli kirjekavereita Neuvostoliitosta ja muualta. Kysyin lupaa kotoa siirtyä partiosta pinskuihin. Enpä todellakaan saanut. E kävi sitten kysymässä kotoaan, saisiko vaihtaa pioneerit partioon. Lupaa ei herunut sielläkään. Jotenkin emme vaan ymmärtäneet miksi vanhemmissamme asia herätti niin suuria intohimoja. Pioneerit tai partio, ihan sama lapsen mielestä, eriväriset huivit vaan kaulassa!

perjantai 13. marraskuuta 2015

Perjantain kevyet

Perjantai. Viikonlopun lepo edessä? Minulla on tiedossa syksyn stressaavin viikonloppu. Ajattelen vain, että maanantaina kaikki on ohi, normaalielämä (mitä se on?) voi alkaa tai jatkua. Olen tosi huono kestämään stressiä! Siksi tänään on tarjolla vähän kevyempää materiaalia blogissakin. Räpsyjä kotoa! Minun on pitänyt jo vähän aikaa ottaa tämä kuva teehyllystäni ja näyttää Romulyylille. Jos en ihan erehdy, Romulyylillä on aivan samanlainen munakuppi kuin minulla, tuo, jossa on hauskoja piirrettyjä eläinhahmoja. Se on äitini vanha. Munakupin vieressä oleva pieni kiinalainen astia on itse asiassa pikkuruinen teekuppi, jota käytän sokerikkona. 


Ja kun kerran kuljin kamera kädessä keittiössä, nappasin kuvan keittiöpyyhkeestä: kalenteripyyhe vuodelta 1995. Muutin silloin tänne omaan kotiin ja sain tuon pyyhkeen matkaan äidiltä. Hyvin se on palvellut tasan kaksikymmentä vuotta!


Kävin aamulla lääkärissä, harmitti kun oli niin lyhyt käynti, mutta tulipa puolin ja toisin todettua, että sitä stressiä on nyt enemmän kuin tarpeeksi. Hyppäsin lääkäristä vapauduttuani idän suunnan metroon ja päädyin Itikseen shoppailemaan. Tai ihan vaan harhailemaan pitkin kauppoja. Tarjoushaukka äkkäsi Finnwearin pitkän yöpaidan -50% alesta. Olen tykännyt Finnwearin yöpaitojen laadusta, vaikka ihmettelen, miksi niissä pitää aina olla joku karmea printti. No, nyt löytyi siedettävä - ja punainen. Made in Finland. Pelkään kyllä, että tänä talvena pelkkä yöpaita ei taaskaan riitä, vaan untuvatäkin alle joudun pukemaan lisäksi collegeasun. Pahimmillaan olen nukkunut pipo päässä. Tämä asunto on talvella hyytävän kylmä.


Sitten vielä toinen ostos, joka hieman arveluttaa. I love... -sarjan suihkusaippua vadelmaveneen tuoksuisena. Teinituote varmaankin, mutta sopii ihmiselle, jonka työpöydällä näkyy satunnaisesti räpsäistyssä kuvassa sekä Blythe-nukke että Cheburashka-pehmolelu. Hah. Testattava tositoimessa ja arvosteltava sitten uudelleen.


Kirjoitan ehkä kepeästi, mutta sydän on raskas. Olisipa jo ensi viikko. Tuhat asiaa tehtävänä ennen sitä. Huomasin muuten, että joulupaastokin alkaa sunnuntaina. Ja että ensiluntaräntää on luvattu. Mukavaa viikonloppua kaikille, älkää te stressatko!