torstai 18. joulukuuta 2014

Villakirjontaa kirjoista oppimaan

Kuluneen vuoden harrastushuipuista unohtui alkuvuoden lyhyt kirjansidontakurssi. Ehkä se ei ollut niin mahtava kuin muut edellispostauksessa mainitsemani menot. Pitkäpistosidos onnistui kyllä, mutta kurssi päättyi turhautumiseen haastavamman sidoksen kanssa. Nakkasin toisen kirjantekeleeni roskiin. Pitempi pinna tilaukseen, ehkä?

Minulla on kirjastosta lainassa villakirjontakirja Brodera på ylle! Tätä ei ole tietääkseni suomennettu. Kirja saisi olla isompikin, siinä on vain reilut 80 sivua. Perinteisiä ja uudempia malleja. Itse olen suunnitellut jotain samantapaista mandalakuviota kuin kirjan kansikuvassa on. Mustalle villalle applikoin askarteluhuovalla värikkäitä kuvioita, jotka kiinnitän erivärisin ompelein. Ja kirjontaa tulee myös suoraan mustalle taustalle. Askarteluhuovan käyttö tällaisessa työssä varmaan on vääräoppista, mutta minulla ei ole ohutta villakangasta kuin mustana. Askarteluhuopahan on polyesteriä käsittääkseni, ei siis villaa. Mutta huovissakin on laatueroja, huomattavia! Minulla on vanhempaa Tiimarin huopaa, joka on aika paksua ja hajoaa käsiin, jos sitä nujuuttaa yhtään. Sitten on todella ohutta ja tiivispintaista askarteluhuopaa, jota ajattelinkin enimmäkseen käyttää mandalatyössä. Lankoina on pääasiassa muliinipuuvillat, mutta on minulla sekalaisia hiuksenohuita virolaisia villakirjontalankojakin.


Pistoihin ruotsalaisessa villakirjontakirjassa on melko ylimalkaiset opastukset. Käytänkin tätä kirjontapistojen loistavaa ensyklopediaa, joka on omana hyllyssäni: The right-handed embroiderer's companion. Vasureille on olemassa vastaava opas myös. Ohjeet ovat kirjassa niin selkeät, että niitä seuraamalla pitäisi onnistua.


Haluaisin aloittaa mandalan kirjonnan ja applikoinnin jo tänään, mutta pitäisi siivota kotikolo - huomenna tulee vieraita ja ensi viikolla joulukin. Päätin, että oman kodin jouluruokani on tänä vuonna bravuurini feta-parsakaalipiirakka. Ei ehkä jouluisinta, mutta hyvää. Ostin myös hapankaalia ja tavan kaalia, aion nimittäin yrittää kopioida äidin hapankaalisalaatin. Mahtaakohan onnistua? Se on yksinkertaista ja ihan hurjan hyvää.

2 kommenttia:

  1. Olet ihmeesti ja ilahduttavasti virkistynyt.

    Ehkä on vääräoppista käyttää polyesterhuopaa, vaan jollei ole muuutakaan. Ainoa mitä mietin, voiko noi epäaidot materiaalit jotenkin syödä toisiaan (siis niinkuin silkki itseään, tiedäthän)?
    Villakirjonta kutkuttais muakin.
    Meilläpä ei ole kirjastossa tota sun ensyklopediaa, eikä tota Brodera på ylleäkään. Yleensä melkein kaikkea löytyy. No ehkäpä sä jossain vaiheessa vilautat omia kirjontojasi niin kattellaan sitten.

    Feta-parsakaalipiirakka on hyvää ja omassa kodissaan voi laatia just ittelleen sopivan menyn.
    Kait sun äitis vois kertoa niksinsä, ni onnistuis ekakerralla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm... Tuo ei tullutkaan mieleen, että eri materiaalit voivat syödä toisiaan, hui. :o Kirjat löytyvät ainakin Adlibriksen nettikaupasta, jos kirjastosta ei löydy. Aloitin jo vähän kirjailemista, mutta ei se ole kauhean helppoa! Tai sitten on liikaa itsekritiikkiä. Laitan kuvia, kun työ etenee.

      Poista