lauantai 20. joulukuuta 2014

Teeharrastaja maistaa pussiteetä

Voisin kai sanoa itseäni jonkinlaiseksi teeharrastajaksi, siitäkin huolimatta, että makuni on aika rajoittunut, ja juon esimerkiksi vihreää teetä vain harvoin. Tee pitää minusta valmistaa irtoteestä, mutta täytyy sanoa, että pussiteelläkin on paikkansa. Ainakin sellaisena aamuna, jolloin on kiirekiirekiire ja tee pitää saada nautittua nopsaan. Mutta toisaalta: tee pitäisi mielestäni aina valmistaa ja nauttia kaikessa rauhassa eikä minulla ole kiirettä enää ikinä minnekään.

Tämän esipuheen jälkeen siis asiaan. Sain Liptonin Earl Grey -pussiteepakkauksen (ei "blogiyhteistyönä", vaan ihan muuta kautta) ja hörpin tässä parhaillani Persian Earl Greytä. Paketti ei kerro, mitä se on syönyt, sanotaan vain ympäripyöreästi "musta tee ja aromi". Googlailun jälkeen selvisi, että tee on maustettu jasmiinilla sekä tietysti bergamotilla, kun kerran Earl Grey on. Jännä, että haistoin teen tuoksussa sitruksen ennen googlailemista, nyt haistan vain kukkaisen jasmiinin. Tee on väriltään kauniin punertavaa ja maku on ihan mukava, olkoonkin, että bergamotti ja ylipäätään Earl Grey eivät ole suosikkejani. Jasmiini maistuu kyllä teessä, mutta ei liikaa. Paketissa on myös "perus" Earl Greytä, Russian Earl Greytä, joka on ilmeisesti maustettu sitruuna-aromilla sekä English Breakfastia, joka ei ole Earl Grey, vaan maustamaton musta tee. Tämän paketin suosikkini siis - maustamattomat mustat vaan ovat niitä parhaita teelaatuja!


Palaan vielä teenvalmistusasiaan. Nykyään on saatavilla kaikenlaisia teesihtejä, siivilällä varustettuja kannuja ja kuppeja, joten irtoteen valmistamisen ei pitäisi olla liian vaikeaa. Ainoa vaivaa vaativa juttu on siivilän tyhjääminen. Nämä lasiset teekupit, joissa on kuumuutta kestävät muoviset siivilät ja kannet ostin itselleni nimipäivälahjaksi. Helpot, jos ei halua keittää koko kannullista teetä tai jos seurueessa halutaan nauttia eri teelaatuja. On kivan näköisetkin!


Luennoin vielä. Käännytän suorastaan. Tein ruumiinavauksen Liptonin Persian Earl Grey -teepussille ja laitoin vertailun vuoksi vierelle Ukkospilveksi nimettyä Yunnanin alueen mustaa irtoteetä. Kumpi näyttää kiinnostavammalta? Kummasta mahtaa irrota enemmän makua? Pussitee on kuvassa vasemmalla, irtoteen lehdet oikealla.


Lopetan ennen kuin menee paasaukseksi. Taisi jo mennä! Sitä paitsi teeni ehti jäähtyä tässä paahtaessani, joten keitän toisen kupillisen, tällä kertaa jotain toista laatua.

8 kommenttia:

  1. Mie aina sanon että miks meteen juojat saamme kahvilassa kupin kuumaa vettä ja pussillisen pölyä.
    Kunnon tee pitää keittää oikeasta teestä.
    Siunattua joulua siulle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näin on, onneksi ainakin Helsingissä saa jo hyvää teetä monesta kahvilasta ja on teehuoneitakin. Jouluiloa sinullekin!

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Samoin sinulle, värikästä joulua, Riitta Sinikka!

      Poista
  3. Olet täällä taas :) Ihanaa. Oli ikävä juttujasi :)

    TTosi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi! Minä odottelinkin jo sua ja mietin löydätkö enää tänne. :)

      Poista
  4. Rakastan teetä ja vasta tässä kuussa hommasin teelaatikon, johon voin laittaa monta kymmentä teepussia. Monta vuotta olen yrittänyt ostaa hienon teelaatikon, mutta tässä kuussa löysin tylsän Ristomatti Ratian tekemän teelaatikon, joka on musta ja siinä on valkoisella kirjoitettu eri kielellä teen nimiä ja termejä. Se laatikko maksoi vain kaksi euroa ja ostin sen vaikka etsin paljon hienempaa teelaatikkoa. Hienompi teelaatikko olisi maksanut varmaan 15-50 euroa.

    Toivotan sinulle hyvää joulua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus tekee hyviä löytöjä! Hyvää joulua sinullekin!

      Poista