maanantai 15. joulukuuta 2014

Harrastuskevät

Sain valmiiksi vuoden ajan jumineen ja kaapissa muhineen koskettelukirjan. Arvatkaa paljonko tekemätön työ painoi mieltä? Siitä ei puuttunut kuin yksi sivu, jonka päätin tehdä uusiksi, mutta en vain saanut sitä ommeltua. Eilen ja toissapäivänä pakersin kuitenkin kirjan valmiiksi ja saan sen vietyä tällä viikolla Celia-kirjastoon. Aivan hirveä helpotus. Ensi vuonna taidan pitää välivuoden koskettelukirjoista. Pää lyö ihan tyhjää, tuntuu, että toistan itseäni kirjojen toteutuksissa ja olen kamalan kriittinen työn jälkeä kohtaan. Ei varsinaisesti lepuuta hermoja. 

Nyt voin sitten hyvin omintunnoin harrastaa mitä haluan, kun tekemätön työ ei paina mieltä. Ensi vuoden alkuun on jo suunniteltu jos jonkinlaista projektia. Lisää suomentamista on tiedossa, pienehkö satsi runoja pitäisi kääntää tulevaan antologiaan. 

Työväenopiston kurssiesitettäkin selailin, mutta aluksi mikään ei oikein innostanut. Sitten vähän väkisin pakotin itseni ilmoittautumaan neljä kertaa kokoontuvalle Kirjoita lapsille -kurssille. Saankohan sanaakaan paperille? Lukiolaisena kirjoitin paljon, runoja, mutta lapsille en ole varsinaisesti kirjoittanut ikinä mitään. Samoin ilmoittauduin tuossa ihan lähellä kokoontuvalle Käsinkirjonta-kurssille. Toivottavasti kursseille tulee tarpeeksi väkeä, että ne toteutuvat. Tammikuulle otin vielä Kallion seurakunnan viikonloppukurssin, jossa hymistään jotain rukouslauluja ja maalataan. Kävin kesällä Harakan saarella Kallion seurakunnan maalauskurssin, ja olin siihen tyytyväinen. Omassa ortodoksisessa kirkossa, seurakunnan kirjastossa, kokoontuisi Raamattupiiri torstai-iltaisin. Laitan senkin vielä harkintaan. Vähän mietin, onko se kuinka kuivakka, mutta menen katsomaan. Plus ne Unicef-nuket. Ja kirkkoilut. Eiköhän tässä ole vähintäänkin tarpeeksi rientoja.

Jos katson kulunutta vuotta taaksepäin, niin harrastusrintaman huiput ovat tässä, myös kuvassa esitettynä. Muhun kirjonnan kurssi Eesti Majassa, akvarellimaalauskurssi helleheinäkuussa Harakan saarella ja Helsingin yliopiston alumnien arkeologiset kaivaukset Vantaan Jokiniemessä. Oli myös ihana käydä keväällä Rhodopuistossa elämäni ensimmäistä kertaa. Pieniä juttuja ehkä, mutta minun mittakaavassani tosi tärkeitä. Niin kuin kohtaamiset ihmisten kanssakin. Yksin kotona toimettomana vietetyt päivät eivät ole jääneet mieleen kuin epämääräisenä tummana möykkynä - niitä vähemmän ensi vuonna!


Tuosta Työväenopiston tulevasta kirjontakurssista vielä: haluaisin toteuttaa isohkon työn mustalle virolaiselle villakankaalle, kirjotun mandalan, johon yhdistäisin ehkä myös huopa-applikaatiota ja tietysti mahdollisimman monia erilaisia kirjontapistoja. Taidan aloittaa työn jo ennen kurssin alkua. Kirjastosta on varauksessa ruotsalainen villakirjontakirja, jonka saan lähipäivinä hyppysiini.

Viherpeukaloni ei ole kummoinen. Omistan vain rahapuun ja Phalaenopsis-orkidean. Orkidea alkoi kuitenkin tehdä taas uutta kukkavanaa. Ensi vuoden puolella se taitaa kukkia. En voi kuitenkaan sanoa itseäni kasvien harrastajaksi!

8 kommenttia:

  1. Hyvältä näyttää kevätsuunnitelmat. Harmaata möykkyä on täälläkin ihan liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hus pois harmaat möykkelöiset sun ja mun elämästä!

      Poista

  2. Amei conhecer o seu blog, já fiquei por aqui!!!Achei maravilhoso!!!
    Visite-me:http://algodaotaodoce.blogspot.com.br/
    Siga-me e pegue o meu selinho!!!

    Obrigada.

    Beijos Marie.

    VastaaPoista
  3. ♥oi mitä kaikkea kivaa! Minäkin tykkään villakirjonnasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hain juuri kirjastosta villakirjontakirjan. ^____^

      Poista
  4. Tuo kirjonta on varmasti mahtavaa,laitathan sitten työt meille ihailtaviksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laitan kuvia, aloitan jo lähipäivinä jonkun työn.

      Poista