Olen harrastanut täällä fengshuivausta eli röykkiöiden madaltamista ja pölykoirien pyydystämistä. Qi virtaa pian ihan esteettömästi, jee. Aloittelijan ohjeita feng shuihin (lähinnä siivoamiseen) täällä.
No niin, siivoskellessani löysin nämä liikuttavat vanhat partiovaatteet. Sininen huivi on Korson Kaarnapartion, vihreä-harmaa Keravan Korvenpoikien.
Tykkäsin olla varsinkin sudenpennuissa. Parasta olivat kisat, joita oli ihan liian harvoin. Yksissä kisoissa hiihdimme rastilta toiselle. Piti veistää porkkanasta auto, valmistaa terveellinen voileipä ja selvitä köysiesteestä. Yhdellä suurleirillä olin mukana, ja yhdellä pienemmällä. Partioparaati Helsingissä oli tosi jännä, harmitti vain, ettei minulla ollut kunnon uniformua, vain tuo college-pusero, Väiski-hattu ja tietysti vyö. Paraatilla paistoi aurinko, leirillä satoi vettä... Suoritin sudareissa näköjään ensiapu- ja uintimerkit, ne ovat paidan hihassa. Kokkimerkkiäkin yritin tehdä, se oli älytön: samaa ruokalajia piti valmistaa kotona monta kertaa, oliko se kymmenen? Muistan, että meillä oli yhdessä vaiheessa uunimakkaraa aika usein.
Vartioon ylennyttyäni tein elämäni ainoan laavuretken metsään. Satoi vettä kaatamalla koko viikonlopun. Oli silti kivaa loikoa kavereiden kanssa makuupusseissa ja jutella ja syödä. En ollut kuitenkaan oikein tyytyäinen vartiooni - olisin halunnut enemmän kisoihin osallistumista ja muuta perinteistä partiomeininkiä. Sitten harrastus jäi... Välillä olen miettinyt, josko menisin johtajaksi Sisu-partioon, mutta harrastus on niin sitova, etten kyllä jaksa.
Onko lukijoissa vanhoja partiolaisia? Tai pioneereja? Kaverini E kuului pioneereihin ja touhu kuulosti minusta kivalta. Kuulemma sai kirjekaverin Neuvostoliitosta. Pyysin äidiltä lupaa mennä pinskuihin, mutta vastaus oli ehdoton EI. Sitten E meni kysymään vanhemmiltaan pääsisikö hän sitten partioon. Ei päässyt... Oi muistoja!
5 kommenttia:
Olin partiossa Matinkylässä jonkin aikaa, mutta vetäjät oli aika innottomia. Yhdellä leirillä olin, jossa kurittomat syötiin yöllä kaikkien mandariinit.
Tytry tuli sunnuntaina ensimmäiseltä sudarileiriltä intoa puhkuen. Olivat voittaneet jonkin kilpailun. Ehkä tyttärestä polvi paranee? :D
Hep, täälläkin yksi vanha partiolainen. Olin jonkin vuoden Kuopiossa Kallan Kontioissa (se oli muuten ortodoksinen lippukunta) ja tykkäsin ihan hurjasti. Partio jäi muuttaessamme Joensuuhun, kun olin yksitoista. Jotenkin sitä ei osannut lähteä tutustumaan uuteen lippukuntaan, kun koulu ja kaikki muukin oli uutta. Ja sitten tulivat hevoset... Osaan muuten vieläkin ulkoa melko läjän partiolauluja, miten lienevätkin päässä pysyneet kaikki nämä vuodet.
Mä olin sudenpennuissa jonkun kolme vuotta ja sit lopetin. Sain suoritettua vähän useamman merkin kuin mitä sulla. :D Yhdelläkään leirillä tai yöretkellä en ollut.... Välillä harmittaa, ettei tullut jatkettua partiota pidempään.
Kata - Vetäjien rooli on ihan ehdottoman tärkeä. Jos on innottomat johtajat, ei partsa maistu. Meillä vartiossa ohjaajat vain jutustelu keskenään...
kati - Jokunen partiolaulu on mielessä minullakin, mutta jotenkin musta tuntuu, että meillä ei laulettu paljon... Räiskälelaulua laulettiin kyllä. :)
Velma - Mitäs merkkejä suoritit? Sudareissa oli niin kivaa!
Joo, sudareissa oli kyllä kivaa! :) Mulla oli merkkejä tyyliin ensiapu, lemmikkieläimet, kokkaus ja joku kirkollinen, yhteensä taisi olla 5-8 merkkiä.
Lähetä kommentti