Kesäpaniikki

Tuleva kesä jännittää. Viime kesä oli aika ankea, paitsi Aunuksen Karjalan matka. Mutta olin liian paljon yksin eikä mitään tapahtunut. Kesäkuukaudet ovat sellaista yhtäjaksoista "viikonloppua", jolloin tuntuu kuin joka paikassa roikkuisi kyltti Sorry, we are closed. Pidin päiväkirjaa itselleni viime kesänä, siellä lukee, että olin ollut 16 päivää yhtäjaksoisesti yksin, puhumatta muille kuin kaupan kassalle. En jaksa enää toista samanlaista kesää. Lisäksi tänäkään vuonna, ainakaan kesäkuussa, ei ole varaa bussilippuun, joten olen saaren vankina, ellen sitten ota jalkoja alleni ja kävele keskustaan. Jäätelöt, mansikat, uudet perunat jäävät vain haaveeksi... Käännöspalkkiota kustantaja x:ltä ilmeisesti ei tule, vaikka työ on ollut valmis jo keväästä lähtien...? Ilmeistyyköhän kirjakaan ikinä?

Mutta eipä kurjistella sen enempää. Koristelen kynsiä lakoilla ja siirtokuvilla, innostuin siellä seurakunnan ompeluseurassa siitä puuhasta. Kotona on ollut selvästi parempi olla sen jälkeen kun vaihdoin työpöydän paikkaa (ja pesin olohuoneen ikkunat!). Pieni muutos, joka aktivoi todella.

Huomiseksi on luvattu ihan kelvollista säätä. Menen rantaan myymään kamojani. Ehkä saan muutaman killingin kukkaroon. Mitään roskaa en vie kaupattavaksi, vaan ihan kivoja juttuja, jotka vaan eivät mahdu tänne tai joilla ei ole muuten enää käyttöä. Myymättä jääneet tavarat vien sitten Emmauksen kirpputorille.

Aurinkoista viikonloppua kaikille! Muistakaa myös Maailma kylässä -festarit, jos olette Helsingissä.

Rymsteeraamista

Sain inspiraation vaihtaa työpöydän paikkaa. Se oli ennen tuossa ikkunaa vasten, niin että käänsin selkäni koko huoneelle ja ovelle. Tuijotin vain tietokonetta tai vastapäistä talonseinää. Muu huone ikään kuin unohtui. Nyt jos katson oikealle, näen ovelle ja kotialttarille, se on hyvä, voin "hengähtää" hetken töiden lomassa. Pääsen myös aivan ikkunan ääreen seisomaan, mikä ei ennen ollut mahdollista. Tämä tuntuu nyt huomattavasti paremmalta järjestelyltä. Valo lankeaa työpöydälle vasemmalta, kuten pitääkin, kun olen oikeakätinen. Työpöydällä ei ole turhaa roinaa, siivosin senkin pois. Vain kirja, jota käännän ja jotain muuta tarpeellista. Huomenna jatkan ja pesen ikkunat.

Esitelmöintiä ja kynsikoristelua

Liiolii goes kynsiblogi! Seurakunnan ompeluseuran kevään viimeisessä kokoontumisessa herkuteltiin pizzalla ja jäätelöllä ja saatiin kynsiin hienot koristelut. Omani ovat paheellisen pinkit, "timanteilla" lisäksi koristeltuna. Oikeasti pinkki sävy on hieman syvempi ja tummempi kuin kuvassa.

Ja asiasta heti toiseen... Koska East Bay Shawlette -huivin ohjetta kysellään aina silloin tällöin, laitan linkin kaaviokuvitettuun ohjeeseen tähän. Oma possunpunainen huivini eteni kaksi kerrosta ompeluseurassa. Kyllä kai se joskus valmistuu...

Oli ihanan lämmin päivä. Kävin aamulla Itellan pääkonttorilla Ilmalassa kertomassa Postcrossingista. Se on siis maailmanlaajuinen postikorttien vaihtoprojekti. Lähetä postikortti tietokoneen arpomaan osoitteeseen ja saat vastaavasti itsekin kortin jostain päin maailmaa. Postcrossareita on yli 400 000 ympäri maailman (215 eri maassa) ja Suomessa yli 14 000. Itse olen ollut crossari vuodesta 2006 lähtien ja ennättänyt lähettää ja vastaanottaa monta monta korttia. Paras kortti on sellainen, jossa on mukava kuva-aihe, vaikkapa paikallista luontoa, hieno postimerkki ja ajatuksella kirjoitettu viesti. Äskettäin sain juuri kortin Ukrainasta, jossa kerrottiin helteisestä perunanistutuksesta. Se oli hauskaa. Ihmisten arki eri puolella maailmaa kiinnostaa minua.

Itellan pääkonttori kirkkassa kevätauringossa.

Sain puhujanpalkkioni ihanassa muodossa - postimerkkeinä!

Päätin muuten jättää Sofi Oksasen Puhdistuksen toistaiseksi lukematta. Kun ei pääse alkuun, niin ei vaan pääse. Aloin lukea aihepiiriltään ehkä kevyempää kirjaa, Mika Waltarin Appelsiininsiementä. En oikeastaan ole innostunut siitäkään, mutta yritän nyt saada edes jonkun kirjan loppuun.

Netti kiinni ja kirja käteen

Muita vaihtoehtoja olisi tietysti:
- netti kiinni ja moppi käteen
- netti kiinni ja ulos kävelylle
- netti kiinni ja tapaamaan ihmisiä

Mutta siis, tajusin juuri, että jos luen yhden (1) sivun päivässä Sofi Oksasen Puhdistusta, mikä on ollut lukunopeuteni viime aikoina, kirja on lopussa ensi toukokuuhun mennessä. Netissä roikkuminen vie liikaa aikaani ja keskittymiskyvystäni on oikeasti jäljellä vain rippeet. Puhdistus on uusittu jo kolme kertaa kirjastosta, joten se on pakko palauttaa maanantaina. Siinä minulle lukemisen tahti ja deadline. Ehkä yhdistän ulkoilun ja lukemisen - menen pihalle kirjan kanssa. Viettäkää tekin netitön loppupäivä!

Helppoa teetä ja mattosuunnitelmia

Twinings mainosti jokin aika sitten netissä ahkerasti teekyselyään, johon vastaamalla saisi muutaman näytepussillisen firman teevalikoimasta. Vastasin kyselyyn ja tänään tuli postissa kuusi pussillista 4 punaista hedelmää -teetä. Keittelin juuri vettä uudella vedenkeittimelläni ja nyt odotan, että tee hieman jäähtyisi, että pääsen arvioimaan sitä.

Tee pussin sisällä näkyy olevan mikroskooppisen pientä murua, mikä on pussiteelle tyypillistä. Tuoksu on raikas, hedelmäinen ja vähän kirpeä. Kirsikka erottuu tuoksusta selvästi. Tästä tulee lapsuus tai teini-ikä mieleen. Juoman aineksina on tarkemmin määrittelemätön "tee" (musta), luontaisenkaltaiset aromit (8%) ja kuivatut kirsikat sekä vadelmat, punaherukat ja mansikat (1%), joista viimeiset kolme siis ovat marjoja eivätkä hedelmiä. Nipo nipo.

Juoman väri on tummaa ja maku on... helppo. Maistuu minusta enemmän kuumalta marjamehulta kuin mustalta teeltä. Tai ehkä voimakas marjaisa tuoksu vain peittää itse teenlehtien aromin... Tätä teetä tarjoaisin vieraalle, joka ei ole tottunut juomaan maustamatonta teetä. Nostalginen ja helppo, ihan kiva teejuoma.

Sitten vielä käsityöasiaa. Keksin seuraavan virkkausprojektin. Siis sen, jonka toteutan, kun olen saanut keskeneräiset huivit valmiiksi. Sitten riittää hetkeksi huivien nypräys, teen maton! Innostuin trikookuteen virkkaamisesta Kierrätystehdas-tapahtumassa. Kivaa tehdä välillä jotain rouheaa, nro 8 koukulla! Mallina on tämmöinen helppo (?) pyöreä pitsimatto Kauhavan Kangasaitan sivuilta. He myyvät malliin sopivaa ontelokudetta, joka onkin yllättäen (?) ihan hillittömän hintaista. Maton materiaalikulut olisivat yli 50 €!  Käsityö ei ole halpaa... Mutta ensi kuussa saatan sijoittaa rahani tuohon kuteeseen. Matto tulisi lahjaksi eräälle lähi-ihmiselle. Saa se vähän maksaakin.

Eikä siinä vielä kaikki... Keräilystä, osa 2

Pengoin postikorttilaatikoitani tänään. Niin, en ole heittänyt pois ainuttakaan korttia, jonka olen saanut 38 vuoden aikana. Kohta ehkä pitää tehdä tähän muutos. Askarrella vaikka ei-niin-kivoista korteista jotain, esimerkiksi täällä on hienoja koreja ja koristeita postikorteista väkerrettynä. Mutta niin, pengoin korttilaatikoita, joissa ovat kaikki ne kortit, jotka eivät ole kansioissa. Yhdestä laatikosta löysin äidin ensipäivänkuorikokoelmaan lisäyksen - Ahvenanmaa! Olin unohtanut, että äiti keräili jonkin aikaa sitäkin. Nämä pitää laittaa taskuihin myös.

Postimerkit ensipäivänkuorineen ovat pala taide- ja kulttuurihistoriaa. Se, mitkä aiheet postimerkkeihin ovat kelvanneet, on vaihdellut eri aikakausina. Katsokaapas näitä ahvenanmaalaisia merkkejä vuodelta 2006 - tatuointeja! Eipä olisi 100 vuotta aiemmin "roistojen ja merimiesten koristukset" kelvanneet varmastikaan postimerkkiin. 

Tässä on se uusi muumikuori, viikko sitten ilmestynyt. Muistakaapa muuten, että postimaksut nousevat taas aivan pian, ikimerkkejä kannattaa ostaa nyt varastoon.

Sitten vielä yhdestä keräilyaiheestani. Paperinukkearkkeja keräilen todella hiljaksiin. En metsästä näitä enkä haali kaikkia näkemiäni, vaan kivoimmat ainoastaan. Osa arkeista on oikeasti vanhoja, osa uusintapainoksia ja osa nykytaiteilijoiden tekemiä. Tykkään siitä, että paperinukekarkeissa on jokin juju, huumoria tai muuta erityistä. Tässä Kynnys ry:n myymässä arkissa on esimerkiksi yksijalkainen Matilda-nukke, jolle voi pukea vaatteiden lisäksi proteesin.

Paperinuket postinkantajina eri aikakausien puvuissa.

Tosi edullinen löytö Hakaniemen torilta, vanha prinsessa-paperinukke.

Lotta Svärd -paperinukke ja pikkulotta-paperinukke ovat lahjoja isältäni.

Salla Savolaisen kuvittama Launo Ilmari Lepakko -paperinukke on varsin hulvaton.

Suurimman osan paperinukkekokoelmastani olen koonnut tänne. Joitakin arkkeja on vielä skannaamatta. Nyt olen esitellyt merkittävimmät keräilykohteeni. Sitten ovat vielä muistot, joille en tiedä mitä tekisin. Olen säilyttänyt kaiken. Siis kaikki päiväkirjat 7-vuotiaasta 2000-luvun alkuun, jolloin lopetin päiväkirjan pitämisen. Kaikki taskukalenterit, joita minulla on ollut 80-luvun puolivälistä lähtien. Niihin on hyvä palata, sillä niissä on paljon tietoa siitä mitä olen tehnyt. Masennusvuosilta ei ole juuri muistikuvia, mutta kalenteri kertoo, että jotain olen sentään silloinkin tehnyt. Mutta ehkä ihan kaikkea ei tarvitsisi säästää. En tiedä...

Keräilyn ihana turhuus

Marja Leena esitteli blogissaan keraamisten kahvisuodattimien kokoelmansa ja kyseli mitä muut keräävät. Täysverisenä keräilijä-hamsteri-luonteena tähän oli pakko tarttua. Jos "kolme on kokoelma" voi kysyä niinkin päin, että mitä en keräile...

Mutta niihin varsinaisiin keräilykohteisiini. Keräilen ensisijaisesti postikortteja. En mitä tahansa, vaan sellaisia, joissa on ortodoksinen kirkko sisältä tai ulkoa. Keräilen myös ortodoksisia ikonikortteja. Muutama kirkko- tai ikoniaiheinen postimerkkikin kuuluu kokoelmaani. Näitä kortteja on paljon.

Siis oikein tosi paljon. Laskujeni mukaan nyt reilut 550 erilaista ortodoksista korttia. Ne ovat keräilyyn tarkoitetuissa muovitaskuissa kolmessa eri kansiossa.

Kelpuutan mieluusti kokoelmaani myös kortit, joissa on ortodoksisia munkkeja, nunnia, papistoa tai vaikka kirkkokansaa ristisaatossa. Minusta ja keräilyharrastuksestani tehtiin lehtijuttu jokunen vuosi sitten seurakunnan lehteen ja sen jälkeen ihmiset ovat lähetelleet minulle kortteja näistä aiheista. Kiitos! Keräilemäni kortit voivat olla myös "käytettyjä" eli siis jollekin muulle kuin minulle alunperin lähetettyjä. Yhden kuolinpesän ortodoksiset kortit sainkin, siitä olen iloinen.

Harrastan Postcrossingia ja sitäkin kautta saan välillä kirkko- ja ikonikortteja, varsinkin Venäjältä, Ukrainasta ja Valko-Venäjältä. Joskus Romaniastakin. Postcrossingista kertoilen blogissani lisää ihan lähipäivinä, sillä olen menossa kertomaan harrastuksesta Itellan myyntiesimiespäiville ja minun pitää hieman harjoitella ja koostaa ajatuksiani aiheesta sitä ennen.

Toinen filateelinen keräilykohteeni ovat ensipäivänkuoret. Keräily alkoi, kun sain äidiltäni hänen kokoelmansa, jotka käsittävät suomalaisia ensipäivänkuoria 1980-luvun alusta 2000-luvulle. Myös muutamia israelilaisia ensipäivänkuoria on joukossa. Itse olen täydentänyt kokoelmaa hiljaksiin. En hommaa kaikkia uusia ensipäivänkuoria, ainoastaan kivoimmat. Niin kuin Muumit tietysti. Ensipäivänkuoretkin ovat keräilytaskuissa kansioissaan. Näin ne pysyvät siisteinä.

Katselin juuri näitä kuoria ja postimerkkejä, ja tein sein havainnon, että vielä 90-luvulla postimerkit olivat Suomessa varsin perinteisiä ja hillittyjä. Vasta 2000-luvulla merkkien muotoilussa alettiin revitellä ja kaikenlaisia erikoisuuksia kehiteltiin. No, hologrammimerkit olivat jo 90-luvulla erikoisuuksina, mutta sen jälkeen on ilmestynyt vaikka minkälaista raaputettavaa ja tuunattavaa ja erikoisen muotoista ja -tuntuista (nukkamuumi!) postimerkkiä. Kaikki eivät pidä kehityksestä, mutta itsestäni on hauskaa, että postimerkkejä on monenlaisia. Tässä muutamia vähän vanhempia ensipäivänkuoria merkkeineen. Muistatteko nämä?

Suomalaisia naisvaikuttajia.

Fabergé.

Jäänmurtajia.

Onko keräilyssä sitten mitään mieltä? Riittäkö hauskuus vai pitäisikö tämän olla myös hyödyllistä? Sitä mietin joskus, eikä vastausta ole antaa, mutta mihinkäs keräilijä tavoistaan pääsee... On minulla muitakin keräilykohteita, mutta niistä hieman myöhemmin lisää...

Karkkilankoja

Kuvan värit ovat liian kirkkaat, mutta välittävät kuitenkin sen, että karkkilangoista syntyy seuravaa East Bay Shawlette -huivi. Siis syntyy heti kun saan kaksi (!) edellistä keskeneräistä huiviani valmiiksi. Nämä langat huutelevat minua aloittamaan jälleen uuden työn, mutta nyt pidän itseni kurissa ja teen ensin valmista. Onko teillä muilla käsityöihmisillä samaan aikaan useita keskeneräisiä töitä vai teettekö aina yhden työn säntillisesti ensin valmiiksi?

Kuvan lanka on siis Sandnes Garnin Mandarin Petitiä. Ikivanhoja kaapinpohjallisia osa, osa uusia hankintoja. Herkullisia sävyjä!

Eurooppa-tapahtuma Kampissa

Luulin, että eilen oli Eurooppa-päivä, kun sitä kerran juhlistettiin Helsingin Kampissakin, mutta oikeasti se päivä onkin tänään, 9.5. Tässä siis pari kuvaa eiliseltä. Kojuissa oli eri EU-maiden sekä järjestöjen ja puolueiden esittelijöitä. Ei mitään hurjan kiinnostavaa. Mutta lavalla esiintyi taitava akrobaatti Kristiina, jonka erikoisalaa näytti olevan käsillä seisominen. Tätä esitystä olisin voinut seurata pitempäänkin.

Kampissa Narinkkatorilla olisi eilen ollut myös joku tapahtuma nimeltä Kampin kyläpäivät. Olen saanut käsityksen, että se olisi vain kaupallinen tapahtuma, jossa on yrityksiä/myyjiä, mutta olenkohan väärässä?

Vielä kerran Kierrätystehdas

Tästä olen paljon puhunut blogissanikin ja nyt se on myös koettu, toista kertaa elämässäni. Sähköromut viety kierrätykseen, kipot ja kupit jaettu suoraan uusille omistajille, joiden kanssa jutusteltu pitkät pätkät. Bookcrossing-pöytään palautettu Tomi Kontion kirja, jota en sitten koskaan lukenut - Bookcrossaus ei sittenkään ollut minun juttuni; katsottu kierrätysmuotinäytöstä ja lepuutettu välillä jalkoja istumalla kangasjätteestä niputetulla istuimella.

Porukkaa oli paljon, mutta ainakaan heti avaamisen jälkeen ei liikaa. Hyvin mahtui katselemaan ja kiertelemään. Mitä shoppailin (hillitysti) Kierrätyskeskuksen kojusta, sen näkee nukkekotiblogini puolelta. 

Osallistuin myös Työväenopiston työpajaan, jossa leikkasin t-paidan matonkuteeksi ja virkkasin kuteesta räsyruusun. Ohje kukkaseen löytyy täältä.

Loppuun vielä äsken ottamani kuva kotinurkilta. Lauttasaaren kartano, jossa on vanhusten hoivakoti, sinisen kukkameren takana. Kaunista.